Hiljattain julkaistu Laboren tutkimus vahvisti sen, mikä on tiedetty ja kouriintuntuvasti koettu jo pitkään: Orpon hallitus on hyväosaisten hallitus. Ostovoima on noussut ja nousee eniten paremman tulotason ihmisryhmissä. Menettäjiä ovat olleet pienempituloiset, erityisesti yksinhuoltajat ja työttömät. Tutkimustulokset ovat kiistattomia.
Hallitus toteuttaa yhtä raamatullista periaatetta: kenellä paljon on, sille lisää annetaan. Kenellä on vähän, siltä otetaan pois se vähäkin.
Hallitus on paitsi hyväosaisten, myös yksipuolisesti elinkeinoelämän toiveiden toteuttaja. Ymmärtäisin yrityselämän etujen ajamisen, jos se samalla lisäisi merkittävästi työllisyyttä, sitä kautta verotuloja ja auttaisi velkaantumisesta johtuvassa kurimuksessa, mutta työttömyys on ennätyskorkealla ja valtio jatkuvissa säästöpaineissa.
Tämän perusteella voi kysyä, ovatko hallituksen keinot olleet vääriä ja suorastaan jopa vahingollisia.
Tehdyt leikkaukset ovat lisänneet huono-osaisuutta. Työttömyysturvan heikentäminen keppinä työllistymiseen ei toimi silloin, kun työpaikkoja ei ole tarjolla. Pääministeri on hokenut jo toista vuotta mantraansa valosta tunnelin päässä. Liekö valo on vastaantuleva juna Orpon lempilapsen tunnin junaradan tunnelissa?
Palkansaajien aseman heikentäminen suhteessa työnantajiin on ollut hallituksen toiminnan punainen lanka. Päätöksillä on kavennettu palkansaajajärjestöjen neuvotteluasemaa ja voimaa. Suurta osaa toimenpiteistä on perusteltu niiden työllistymistä lisäävillä vaikutuksilla. Näin ei vain ole käynyt.
Viimeisin niitti on työntekijän irtisanomissuojan heikentäminen. Ei kuulemma heikenny, väittää työministeri, vaikka muutoskirjausten sanamuoto kertoo muuta. Ministeri väittää jälleen mustaa valkoiseksi. Ei yllätä.
Jos palkansaajajärjestöjen jäsenmaksujen verovapaus poistuu, se voi heikentää järjestöjen voimaa ratkaisevasti. Tämä on ollut toimenpiteen tarkoituskin, vaikka sitä säästöjen varjolla markkinoitiinkin.
Palkansaajien tulisi olla asemansa heikentämispyrkimyksistä tietoisia. Jäsenyys omassa ammattiliitossa tulee jäsenyysmaksun verovapauden mahdollisesti poistuessa hieman aiempaa kalliimmaksi. Palkansaajan etu on pitää jäsenyydestä tiukasti kiinni muuttuneessakin tilanteessa.