Tutkijan mukaan tuulivoiman yleinen hyväksyttävyys on korkealla, mutta tulevaisuudessa on epävarmuuksia (LK 15.3.). Miten luotettavasti nämä tutkimukset kuvaavat paikallista hyväksyttävyyttä, kun selvitykset yleensä tehdään ”ylätasolla”, eikä tuulivoimaloiden haitoista kärsivien kansalaisten keskuudessa?
Paikalliset lähes poikkeuksetta vastustavat lähialueelleen suunniteltavia tuulivoimahankkeita, ja lähes kaikista tuulivoimakaavoista valitetaan hallinto-oikeuteen. Enemmän huomiota tulisi kiinnittää heidän näkemyksiin, joihin tuulivoiman vaikutukset eniten kohdistuvat.
Tuulivoiman vaikutuksia ohjaava sääntely on heikkoa, eikä suunnittelujärjestelmä pysty ehkäisemään asutukselle aiheutuvia haittoja. Tuulivoimaloiden melusta kärsivien määrä kasvaa sitä mukaa, kun uusia tuulivoima-alueita otetaan käyttöön. Meluhaittoja koskevia prosesseja on käynnissä kymmenillä paikkakunnilla eri puolilla Suomea.
Meillä on tuulivoimameluasetus, mutta siinä säädetyt melurajat eivät ole riittäviä estämään meluhaittoja. Melun ylärajaksi on asetettu 40 dB. Tutkimusten mukaan tuulivoimamelusta häiriintyvien määrä alkaa voimakkaasti nousta, kun melutaso asuntojen ulkopuolella ylittää 35 dB.
Yhdistyksemme on esittänyt, että meluhaittojen ehkäisemiseksi yöajan meluraja tulisi laskea 35 dB:iin. Sillä varmistettaisiin, että nukkumiseen tarkoitettuja tiloja koskeva yöajan sisämeluraja ei ylity.
Melurajojen asettaminen ei yksin riitä, vaan niiden noudattamista pitäisi myös valvoa. Nyt valvontaa ei ole, koska tuulivoima ei ole yleisen ympäristölupasääntelyn piirissä, ja tapauskohtaisen ympäristöluvan voimaan saaminen on nykylainsäädännöllä äärimmäisen vaikeaa. Siksi vain harvalla tuulivoimahankkeella on ympäristölupa.
Kaikki teolliset tuulivoimahankkeet tulisi säätää ympäristöluvanvaraisiksi. Ympäristölupamääräyksillä voitaisiin hallita melun lisäksi muitakin tuulivoiman ympäristövaikutuksia, joihin ei voida kaavamääräyksillä ja rakennuslupaehdoilla vaikuttaa, ja joita ei siksi voida myöskään valvoa.
Suomessa ollaan huolissaan tuulivoiman sosiaalisen hyväksyttävyyden heikkenemisestä ja mietitään keinoja, joilla ihmiset saataisiin hyväksymään voimalat lähelleen. Ainoa kestävä tapa on haittojen tunnustaminen ja niiden estäminen. Tiukemmilla ehdoilla ja toiminnan valvontaa parantamalla ainakin osa haitoista voitaisiin suhteellisen helposti ehkäistä.