Pääsyy silakkakannan laskuun on ylisuuri hyljekanta Itämerellä ja Pohjanlahdella. Silakka on hylkeiden pääravintoa. Hyljekanta on räjähtänyt käsiin merellä ja joessa.
1960–1970-luvulla pyydettiin hylkeitä ampumalla ja verkkopyyntikin oli sallittua. Valtio maksoi tapporahan alaleuasta (20 markkaa). Nyt valtion pitäisi maksaa siitä 50 euroa.
Hylkeestä otettiin traani talteen, josta keitettiin öljyä. Maalikaupat maksoivat hyvän hinnan öljystä. Olin isän kanssa keittämässä traanista öljyä, jota tuli 2 000–4 000 litraa joka syksy. Öljyyn sekoitettiin puna- tai valkomultaa, viikko sekoitettiin ja sulatettiin. Maali pysyi rakennusten seinässä 50 vuotta. Nykyajan maali ei pysy – kun illalla maalaat, aamulla tuuli on vienyt maalin seinästä.
Tänä päivänä hevosmiehet maksavat 10 euroa öljylitrasta. Kilpahevosten mahan alusta voidellaan pensselillä, etteivät itikat ja kärpäset ole hevosten kiusana.
Hylkeen nahka peitataan ja siitä valmistetaan kenkiä, kinttaita, lakkeja, puseroita ja housuja. Hylkeen tapporahan avulla voidaan laskea, montako hyljettä on vuoden aikana pyydetty. Näin säädellään hyljekantoja. Hylkeitä on satoja tuhansia, eikä niitä voi nyt laskea.
Kaasuputki katkaistiin Itämerellä, eikä siitä ole puhuttu enää mitään. Lohen tulo pohjoiseen loppui heti, kun kaasua pääsi monta viikkoa mereen. Siinä kuoli paljon kalaa. Kannattaa tutkia ennen kuin syyttää kalastajia.