Miten paljon antoisampaa olisi kuunnella ja katsella tv-vaalitenttejä, jos korkeasti koulutetut puolueiden puheenjohtajat osaisivat peruskäytöstavat. Vaalitenteissä on nähty, ettei kuunnella, mitä toinen sanoo, puhutaan päälle, korotetaan ääntä, heitetään kommentteja kesken toisen puheen, osoitellaan sormilla ja muistellaan menneitä.
Eipä uskoisi, että lavalla ovat Suomen politiikan tämän hetken ykkösedustajat, joille tulevaisuus pitäisi olla tärkeämpi kuin menneisyys.
Paljon antoisampaa olisi, jos politiikan ykkösketjulaiset osaisivat aidosti väitellä tämän hetken keskeisistä asioista. Hyvä väittely tuo uusia ajatuksia ja näkökulmia tutuista aiheista. Siinä ei huudeta eikä puhuta toisen puheiden päälle, vaan väittelijät perustelevat eri tavoin mielipiteidensä paremmuutta ja myös osaavat kuunnella toisen väittelijän puhetta ja tarttua toisen esittämiin väitteisiin.
Toivottavasti päälle huutamisen tapa ei ole tullut jäädäkseen, sillä puheesta ei saa mitään selvää ja vielä vähemmän itse asiasta. Toivottavaa on, että puolueiden puheenjohtajat pystyisivät kertomaan kiihkottomasti puolueensa kannan keskeisiin asioihin ja käyttäytymään asiallisesti lähestyvistä vaaleista huolimatta.
Muutenhan tämä touhu on täyttä teatteria, jolloin fiktio voittaa faktan.