Terveydenhoito on maaseudulla ajettu alas. Hyvinvointialueet ovat luoneet valtavan hallinnon. Kärsimään joutuvat palvelua tarvitsevat, koska järjestelmä ei voi toimia, kun byrokratialla luotu hallintojärjestelmä on tuhonnut todellisen palvelujärjestelmän.
Aikoinaan viikonloppupäivystys järjestettiin alueellamme. Övertorneå, Ylitornio ja Pello hoitivat sen vuoroviikoittain ja palvelu pelasi erittäin hyvin. Nyt pitää lähteä päivystykseen kello 16 jälkeen ja viikonloppuna Kemiin tai Rovaniemelle, minne matkaa on yli 100 kilometriä. Tätäkö on kustannustehokkuus ja joustava palvelu?
Teiden kunnossapidossa urakat kilpailutetaan. YIT, DESTIA ja NCC kilpailuttavat ne edelleen aliurakoitsijoilla ja nekin vielä alemmalla tasolla. Kaikki alemman tason tiet on todella huonosti hoidettu. Aliurakoitsijoilla on huonoa kalustoa, eikä niiden kunto riitä niiden kunnossapitoon. Ne eivät pysty suoriutumaan tehtävästä tehokkuuden ja liikenneturvallisuuden vaatimusten tasolla, eikä aurausautoja ole riittävästi hoitamaan tiestöjen kunnossapitoa.
Liikennemerkkejä on esimerkiksi Kolarin ja Tornion välillä runsaasti kumollaan ja rikki. Kukaan ei valvo niiden korjaamista. Kenelle valvonta kuuluu ja kuka on niistä vastuussa?
Miksi ei kilpailuteta urakoita suoraan eri kunnan alueella oleville urakoitsijoille? He voivat laittaa riittävän hyvän kaluston tehtäviin ja vastaavat nopeasti alueensa teiden kunnossapitoon. Nykyjärjestelmällä mennään vain huonompaa suuntaa ja maaseudun asukkaat ovat kärsijöinä, kun asuvat pienempien teiden luokitusalueella.
Jätelaki, taksilaki, kelakyyditykset, peruskoulutus, keskiasteen koulutus ja sote – ne kaikki ovat heikentäneet palvelujen tasoa sekä vastuuta todellisesta toiminnasta käytännön tasolla. Tähän ei ole päättäjien osaaminen riittänyt. Mikä on kilpailutuksen merkitys? Myös se heikentää maaseutujen elinmahdollisuuksia.