Elettiin kesän 1966 loppua, esikoisemme syntymäaika oli käsillä. Asuimme sivukylällä 75 kilometriin päässä sairaalasta. Ei ollut puhelinta ja ainoa ajoneuvo oli miehen mopo ja traktori, joilla ei olisi hätätilassa ehtinyt mihinkään.

Laskettu aika oli umpeutumassa ja päätimme, että menen kaupunkiin odottelemaan anopin luo. Aika kävi pitkäksi ja olo vaikeaksi. Oltiin kohta kaksi viikkoa yliajalla.