Kun henkilölle kertyy ikää tarpeeksi on hänen todettava, että ennen niin vauhdikkaat ja monipuoliset riennot erilaisiin tapahtumiin jäävät pakostakin jopa kokonaan pois ohjelmasta. Kun on aikanaan tullut luvattua vihkipapille, että olemme aviopuolison kanssa yhdessä elämämme loppuun asti, on suhteellisen vaivatonta pitää lupauksesta kiinni.
Kun vaimoni kanssa viihdymme nykyisin mahdollisimman paljon – olosuhteiden vuoksi – kotosalla, ovat pikaiset käynnit asioilla elämän kohokohtia. Siellä tapaa harva se reissu tuttuja elämän varrelta, joskus jopa useita. Usein tuntuu, että suonistoon virtaa lisää elämän eliksiiriä ja olo tuntuu reippaammalta.
Mietin usein ihan aidosti ja varmasti aiheellisestikin sitä, mihin ihmisillä on nykyisin kadonnut arvostus ja aito kunnioitus kanssaihmisiä kohtaan. Nyt on media eri muodoissaan luonut mahdollisuuden meille kaikille luoda ihmisistä kuvaa – ketkä ovat kunnollisia ja ketkä eivät ansaitse arvostusta. Eihän tämä ennen vanhaan ollut tällaista erottelua.
Esimerkkiä annetaan jopa valtakunnan korkeimmalla keskustelufoorumilla eli eduskunnassa. Siellä on vallalla pikkujoulutunnelma, jossa käytöstavat ja tilannearvio unohtuvat. Hyvä, ettei itkuun pillahdeta kun puhujaa ei muka ymmärretä.
Suuri osa kansasta on rauhallisia kanssaihmisiä, jotka malttavat odottaa seuraavien vaalien tuloksia ja harjoitella suhtautumista niiden tuloksiin.