Kun julkisuudessa puhutaan ympäristö- tai ilmastoasioista, annetaan usein ymmärtää, että nuoret ovat lähestulkoon ainoita, joita ympäristön tila huolettaa. Että suuret ikäluokat vain jatkavat kulutusjuhliaan välittämättä tekojensa seurauksista tuleville sukupolville, joiden niskaan ympäristöongelmat ja niiden ratkaiseminen kaatuvat.
Mutta onko asetelma todellisuudessa niin, että nuoret elävät tiedostavasti ja ekologisesti, kun taas vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa?
Aihetta sivuavat tutkimukset eivät tunnu tukevan tätä väitettä. Useampikin tutkimus kertoo, että kaikkein tunnollisimpia kierrättäjiä ovat yli 60-vuotiaat. Unileverin teettämässä kyselyssä 65-79 vuotiaista peräti 90 prosenttia kertoi kierrättävänsä pakkaukset aina tai usein. Helsingin Sanomien mukaan alle 30-vuotiaat pitävät kierrättämistä kaikkein suurimmassa arvossa, mutta todellisuudessa kierrättävät kaikista ikäluokista vähiten. Erään Jyväskylän Yliopistossa julkaistun tutkimuksen mukaan luonnonsuojelua pidettiin tärkeimpänä kaikkein vanhimmassa ikäpolvessa, ja vähiten tärkeänä kaikkein nuorimmassa. Tuotteiden ympäristöystävällisyys oli tärkeä valintakriteeri 42 prosentille vastaajista, mutta sen merkitys väheni siirryttäessä vanhemmista nuorempiin. Luomuvaihtoehdon elintarvikkeissa valitsivat todennäköisimmin kaikkein vanhin ikäryhmä, vaikka se olisi tavanomaista tuotetta kalliimpi.
Tähän lehteen haastattelin 88-vuotiasta Kaarle Karia, joka kierrättää ja lajittelee jätteet niin tarkkaan, että en tunne montaakaan oman ikäistäni, tai itseäni nuorempaa, joka kierrättäisi edes puoliksi niin tunnollisesti kuin Kari. Vaikka tuttavapiirissäni on monta hyvinkin tiedostavaa ja ympäristön tilasta huolissaan olevaa henkilöä, niin uskallan silti väittää, että heistä jokaisen elämäntyyli, kuten omanikin, on monta kertaa ympäristöä kuormittavampi kuin Kaarle Karin vaatimaton elämäntapa.
Välillä tosiaan tuntuu, että vanhempi sukupolvi elää kuitenkin paljon ekologisemmin kuin nuoret, vaikka he eivät sitä mainosta, eivätkä ehkä itsekään tule edes ajatelleeksi. Valintoja ei välttämättä tehdä sillä perusteella, että haluttaisiin elää ympäristöystävällisesti, mutta kun ollaan aikoinaan kasvettu niukkuudessa, niin on opittu miettimään tarkemmin omaa kuluttamistaan, elämään säästäväisesti, tekemään ja korjaamaan asioita itse. Ollaan omaksuttu ajattelutapa, että hyvää tavaraa ei heitetä pois, eikä mitään turhaa osteta. Arvostetaan sitä mitä on, ja osataan nauttia pienistä asioista.
Vaikka usein parjatut suuret ikäluokat ovat varttuneet jatkuvan talouskasvun keskellä, niin tutkimusten mukaan hekin ovat silti perineet sodan ja pulan keskellä kasvaneilta vanhemmiltaan talonpoikaisen kulutusetiikan, ja ovat siksi selvästi harkitsevampia ja hillitympiä kuluttajia kuin nuoremmat sukupolvet.
Tietenkin pitää muistaa, että jokainen sukupolvi koostuu hyvin monenlaisista yksilöistä. Jokaisesta ikäryhmästä löytyy yhtä lailla erittäin tiedostavia kuluttajia kuin välinpitämättömyyttäkin.