Hei kuka olisi uskonut ennen vanhaan, mitä nykyään vaaditaan huippu-urheilijalta. Televisiosta katsotaan kuinka Suomen huiput hyppää ja heittää. Meillä televisionkatsojilla ei ole käsitystä, mitä tämä huipulle tuleminen vaatii. Arvostelemme kuinka huonosti hän taas pärjäsi. Miten hän voi hypätä tai heittää noin huonosti. Onko hän edes harjoitellut, vai pitäisikö häneltä vaihtaa valmentajaa, että pärjäisi kisoissa.
Me televisionkatsojat emme näe sitä harjoittelua, mitä tämä huippu tekee. Me näemme ainoastaan kuinka hyvin hän pärjää kisoissa. Tämä huippu on tehnyt paljon harjoituksia ja vienyt ne yli sietokivun. Meillä ei ole käsitystä, kuinka tuskallista harjoitellut voi olla. Tämä ihminen laittaa peliin koko elämän pyrkiessään huipulle. Me katsojat emme voi sanoa, kuinka huono hän taas oli.
Onko tämä huippu-urheilu mennyt liian pitkälle? Nykyään vaaditaan aivan liikaa. Monet huiput kärsii vammoista ja käyvät leikkauspöydällä, että voivat jatkaa huippu-urheilua. Kuka tavallinen tallaaja edes ymmärtää, minkälaista maailmaa huippu-urheilija elää. Emme edes tajua mitä kipu ja tuska tarkoittaa. Se harjoitus määrä mitä vaaditaan on aivan kamala. Elämä pitäisi elää kellon tarkkuudella.
Ei huipulle nykyään päästä vähällä, tuska kivut seuraa sinua, joka päivä. Nykyään on myös tämä some, missä arvostellaan ja kirjoitellaan kaikenlaisia juttuja. Lehdistö yrittää saada jutun aiheita, mitkä myisi lehtiä paljon. Huippu-urheilijan henkinen puoli on todella kovalla rasituksella. Kaikkien mieli ei kestä somekirjoituksia eikä sitä, että lehdet kirjoittavat kauheita otsikoita. Myös elimistö voi mennä epätasapainoon ja mieli alkaa horjua.
Oletko tullut ajatelleeksi arvostaa sellaista ihmistä, joka viitsii panna oman elämän peliin, että voi edustaa Suomea isoissa kisoissa? Te kaikki, jotka ette arvosta huippu-urheilijoita, kannattaa hiihtää 22 asteen pakkasessa sekä juosta täyspitkä maratoni 28 asteen kuumuudessa.
Itse olen harrastanut urheiluaja tiedän kuinka kauheaa tämä huippu-urheilu nykyään on.