Koko ihmiskunnan kohdistaessa katseensa Kiinassa itseään ylittävään planeettamme urheilijoiden parhaimmistoon moni ei ehkä pannut merkille Ounasjoen jäällä ahertavaan – jos ei ihmiskunnan niin ainakin Vaaranlammen ala-asteen 80-luvun kehnoimman urheilijan – iloiseen sivakointiin.
Minähän se siellä pistelin menemään jouluherkku-, blini- ja ruunari-kauden merkkejä keskivartaloltani sulatellen ja helmikuun hangista nautiskellen.
Koululiikunta jätti sieluuni aikanaan kauhean kammon kaikkea ruumiinkulttuuria kohtaan, ja vasta aikuisiällä olen raottanut sydäntäni hiihdon, lenkkeilyn ja uinnin iloille.