Lapin hyvinvointialueen suunnitelma muuttaa lähihoitajien vakansseja hoiva-avustajien tehtäviksi on hätkähdyttävä esimerkki siitä, miten potilasturvallisuus ja henkilöstön jaksaminen ovat vaarassa unohtua säästöpuheessa.
Hoiva-avustajilla ei ole samaa koulutusta ja osaamista kuin lähihoitajilla. Ikääntyneiden asumispalvelut vaativat ammattilaisia, joilla on koulutus sairauksien ehkäisemiseen, lääkehoitoon, ravitsemukseen ja toimintakyvyn tukemiseen.
Kun osaaminen puuttuu, potilasturvallisuus kärsii. Jo tällä hetkellä potilasturvallisuus vaarantuu viikoittain tai useammin hoitohenkilöstön riittämättömyyden vuoksi.
Ehdotetulla muutoksella ei ratkaista hoitajapulaa, vaan siirretään vastuu ongelmista alemman koulutustason henkilöstölle. Samalla koulutettujen lähihoitajien osaaminen jää käyttämättä ja heidän työkuormansa kasvaa – eikä vähiten siksi, että he joutuvat paikkaamaan puuttuvaa osaamista. Myös kirjaaminen, vuorovaikutus asiakkaiden ja omaisten kanssa sekä kielitaidon puute aiheuttavat riskejä.
Ikäihmisten hoito vaatii ratkaisua, ei oikopolkuja. Ratkaisun on lähdettävä koulutetun henkilöstön saatavuuden ja pysyvyyden turvaamisesta, ei osaamistason heikentämisestä. Nyt tarvitaan investointeja hoitotyön arvostukseen, työolosuhteisiin ja palkkaukseen – ei siis lyhytnäköistä säästöä, joka tulee pitkällä tähtäimellä kalliiksi.
Lapin päättäjillä on vielä mahdollisuus harkita asia uudelleen. Hoidon laadusta ja turvallisuudesta ei voida tinkiä.