Hurmaava, lämmin, suurisydäminen ja viisas. Näin kirjailija Laila Hirvisaarta kuvailevat he, jotka hänet hyvin tunsivat. Hirvisaari kuoli kotonaan Helsingissä keskiviikkona. Hän oli vasta täyttänyt 83 vuotta.
– Hän oli oikeasti niin sydämen sivistynyt kuin kirjasivistynyt ihminen. Hänellä oli valtava tietämys historiasta ja kulttuurista, luonnehti Otavan kustannusjohtaja Antti Kasper torstaina STT:lle.
Kasperin mukaan suru-uutinen kouraisi sydämestä kaikkia Otavassa.
– Kuvaavaa hänelle on, miten hän oman työnsä ohella jaksoi ja halusi aina kannustaa uusia nuoria kirjailijoita menemään rohkeasti eteenpäin kirjailijanuralla, joka ei aina ole yksinomaan helppoa.
Hirvisaari oli karjalaiseen tapaan sosiaalinen ja hersyvä ihminen, ja hänellä oli laaja ystäväpiiri. Asuessaan vielä Tuusulassa hän kutsui usein kirjailijoita ja muita ystäviään luokseen.
Kriitikot eivät aina Hirvisaaren teoksille lämmenneet, mutta lukijat rakastivat niitä. Hän oli yksi kaikkien aikojen luetuimmista ja menestyneimmistä kirjailijoista Suomessa.
– Yli neljä miljoonaa myytyä kirjaa ja yli 40 julkaistua romaania. Onhan se ihan uskomaton ura, Kasper sanoo.
Hirvisaari kuvasi teoksissaan Suomen historiaa, sen kohtalonhetkiä. Toinen hänen vahva alueensa oli Venäjän historia.
Soitto ystävälle toi voimia
Viipurissa vuonna 1938 syntynyt Hirvisaari julkaisi viidelle vuosikymmenelle ulottuvan uransa aikana useita laajoja historiallisia romaanisarjoja sekä käsikirjoitti näytelmiä ja tv-sarjoja. Professorin arvonimen hän sai kesäkuussa 2002.
Finlandia-palkintoehdokkaana Hirvisaari oli kerran, vuonna 2011 romaanillaan Minä, Katariina. Teos sai pari vuotta myöhemmin jatko-osan nimeltä Me, Keisarinna. Iso työ laajoine taustatutkimuksineen lähes uuvutti kurinalaiseksi kirjoittajaksi itseään luonnehtineen kirjailijan, joskin hän myös pursui intoa aihetta kohtaan.
– Joskus kun voimat loppuivat, soitin hyvälle ystävälleni Kaari Utriolle, joka on Suomen eittämättä paras historiankirjoittaja. Hän on se, joka osaa historiallisen romaanin – itselläni oli vähän vaikeuksia, eikä vähän ensinkään, Hirvisaari kertoi STT:lle vuonna 2013.
Hänen esikoisteoksensa Lehmusten kaupunki ilmestyi vuonna 1972. Lehmusten kaupunki -sarja perustui Lappeenrantaan 1930-luvulta lähtien. Suurin osa Hirvisaaren tuotannosta sijoittuu lähimenneisyyteen hänen entisille kotiseuduilleen, Kaakkois-Suomen, Karjalan ja Venäjän alueille.
Hän oli romaaneillaan myyntilistojen kärjessä useina vuosina.
– En koskaan ajattele myyntiä. Päinvastoin olen itselleni ankara. Minun täytyy olla. Kirja tehdään aina lukijaa varten. Itsekritiikki vain kasvaa iän myötä, hän sanoi STT:lle vuonna 2011.
Sotaorpous jätti syvän jäljen
Laila Hirvisaari on kirjoittanut myös nimellä Hietamies. Hän oli naimisissa Heikki Hietamiehen kanssa vuodesta 1958 vuoteen 1991. Tyttönimensä Hirvisaari hän otti takaisin vuonna 2004.
Hänen isänsä Aarne kaatui sodassa vuonna 1941. Sotaorpous jätti kirjailijaan syvän jäljen. Hän alkoi jo pienenä tyttönä purkaa tuntojaan mummonsa ostamaan ruutuvihkoon.
Hirvisaari kertoi olevansa ylpeä nuorista lahjakkaista kollegoistaan, kuten Sofi Oksasesta ja Leena Parkkisesta.
– Heillä on uusia ideoita, erilaisia kuin omani. Tulenkantajat avasivat ikkunoita Eurooppaan, mutta nämä ovat jo hypänneet sinne kädet levällään, Hirvisaari sanoi STT:n haastattelussa.