Rovaniemellä on valjastettu suurimmat virkakoneiston voimat ajamaan pois juuriltaan perinteinen, Lapin suurin ja valovoimaisin leirintäalue. Kesämatkailun ylivoimaisesti suosituin leirintäalue (17 000–19 000 majoitusvuorokautta/kesä) aiotaan lopettaa katkaisemalla vuokrasopimus 2028.
Ympärivuotisuus on juuri toteutettu alueella, ja saniteettitilojen saneeraus ja uudelleen sijoittelu on käynnissä. Kylmä toteamus tuli silti sähköpostiin: tilapalvelun esitys antaisi alueelle vain kolme vuotta aikaa maksaa uudistukset ja sitten ei mitään tietoa jatkosta. Ei korvaavaa paikkaa, ei kaupunginvaltuuston tai -hallituksen päätöstä lopettamisesta. Kaava edelleen voimassa, alue on siinä leirintäalueena.
Tämä asia tulisi olla ehdottomasti kaupunkilaisten ja valtuuston päätettävissä, ei minkään jaoston yksittäisten intohimojen alttarilla.
Yksi lisäpommi rannan osalta oli kaupunginjohtaja Vainion esitys uimahallin, jättiläismöykyn rakentamisesitys Koskipuistoon. Voi näitä luonnon tuhon ja rahan ahneuden aikoja.
Leirintäalueena Koskipuiston eteläpää säilyy luonnontilaisena viheralueena, ainoana Rovaniemen vielä rakentamattomana puistona. Olisi historiallinen vääryys, jos kulttuurihistoriallinen alue asetettaisiin näin kevein perustein tuhottavaksi.
Tilajaoston esityksessä meidät asetetaan syylliseksi vuokrasopimuksen erityispiirteen vuoksi. Kaupungin virkamiehet ovat suullisella sopimuksella aikoinaan sopineet, että vuokraaja huolehtii kaikista kiinteistöön ja alueeseen liittyvistä töistä, uudistuksista, kehittämisestä, rakentamisesta, kiinteistön huollosta ja ympäristön hoidosta. Se työ korvasi vuokran. Kyse oli virkamiessopimuksesta, jota ei kolmen kaupunginjohtajan aikana ole kyseenalaistettu.
Alue on monen sukupolven ajan ollut Lapin helmi sekä ulkolaisille että kotimaisille matkailijoille. Kaupunkilaiset eivät koskaan ole olleet siirtämässä aluetta mihinkään. Rakennuksista ja alueesta on pidetty hyvää huolta.
Nyt on matkailun eteen tehty työ asetettu kyseenalaiseksi joidenkin virkamiesten ja heidän taustalla olevien tahojen toimesta. Lotvonen ja Outila sen jo kerran koeponnistivat, mutta kaupunkilaiset eivät taipuneet virkakoneiston tarunhohtoisiin unikuviin.
Toivon, että kaupunkilaisille äärimmäisen tärkeän alueen kohtalosta päätetään demokratian sääntöjen mukaisesti ja siitä käydään kunnollinen keskustelu.