Nollakeli, lähes tuuleton ilma ja hento lumisade. Ei ole ihme, että Keminsuun Kisan hiihtokoulu houkutteli Kallinkankaan hyväkuntoisille laduille liki viisikymmentä hiihdosta kiinnostunutta lasta, nuorta ja aikuista. Nuorimmat hiihtäjät olivat reilusti alle kouluiän.
Hiihtokoulu kestää huhtikuun puoleen väliin saakka. Keskiviikon koulupäivät on jaoteltu karkeasti perinteiseen ja vapaan hiihtotapaan. Hiihtokouluun sisältyvät myös kilpailut.
Yllättävät hyvin nuorimmatkin hiihtäjät saivat suksensa liikkumaan, vaikka takana on vain muutama oppitunti. Ryhmä lähti reippasti sivakoimaan Kallin perinteistä latua Kallinkankaan hiihtokeskuksessa.
Ryhmät on jaettu aloittelijoihin, harjoittelijoihin, koululaisiin ja kilpailijoihin. Myös aikuisille on oma tyhmänsä.
– Hiihtotaito nousee lapsilla yleensä joyhden talven aikana sen verran, että he voivat seuraavana talvena osallistua vaativampaan ryhmään, hiihtokoulun järjestelyissä mukana oleva Salla Kiviaho kertoo.
Siiri Ranta, Anni-Maija Keskimaunu, Lotta Ukonaho ja Sanni-Maaria Kinnunen ovat jo kokeneita suksenkuljettajia. Sen näkee jo asusteista. Hiihtokoulu kiinnostaa Keminsuus Kisan hiihtäjiä vuodesta toiseen.
– Tänä talvena on kiinnitetty erityistä huomiota hiihtotekniikoihin, 12-vuotias Siiri Ranta kertoo.
Anni-Maija Keskimaunu, 12, on harrastanut hiihtoa reilusti yli puolet iästään.
– Kilpailuihin olen osallistunut seuran omissa hiihdoissa. Vapaa hiihtotapa on suosikkini.
11-vuotias Lotta Ukonaho on varsinainen hiihtokouluveteraani.
– Olen mukana hiihtokoulussa nyt seitsemättä kertaa.
Sanni-Maaria Kinnunen pitää yhtä paljon kilpailemisesta ja harjoittelusta. Tavoitteet on asetettu jo pitkälle tulevaisuuteen yhdessä Lotan kanssa.
– Tarkoituksena on hiihtää kilpaa aikuisten sarjoissa asti.
Hiihtokoulu on Keminsuun Kisalle win-win -tilanne. Seura saa hiihtokoulumaksuilla rahoitettua toimintaansa ja seuratoimintaan tulee mukaan uusia hiihtäjiä. Harmi vain, että turhan moni nuori jättää hienon harrastuksen murrosiän kynnyksellä.
Hiihto ei ole tällä hetkelle nuorten keskuudessa trendikäs laji, joten ohjaajilla riittää työn tekemistä lajin eteen. Trendikkyys on kaukana etenkin Etelä-Suomessa, missä ei voi hiihtää kuin korkeintaan putkessa.
Myös Visa Ski Team ja OP Kemin Seutu haluavat huolehtia, että Meri-Lapin alueella on jatkossakin hiihtäjiä. Ne ovat järjestäneet Hippo-hiihtokoulun 6–10-vuotiaille lapsille. Mukaan tuli tänä talvena 25 nuorta hiihtäjää.
Kallinkangas on minulle tuttu hiihtopaikka. Olen käynyt Kallinkankaan hiihtokeskuksessa vähintään 20 kertaa. Tosin en kertaakaan sukset jalassa vaan lähinnä työhommissa. Harrastan hiihtelyä turhan harvakseltaan, mutta ei tulisi mieleenkään, että lähtisin Kallinkankaalle hiihtämään nykyisellä kunnollani. Kallin ylämäkiin vähintään läkähtyy liki kuoliaaksi, viimeistään alamäissä tulisi isoja ongelmia eteen.
Näin uskovat monet muutkin merilappilaisista sunnuntaihiihtäjistä. Osittain he ovat oikeassa, osittain väärässä.
Toimitukseen soitti alkuviikosta jo eläköitynyt herrasmies, joka on harrastanut hiihtämistä vuosikymmeniä. Hän kehui estoitta Kallinkankaan olosuhteita. Latuja hoitava Ilkka Yli-Öyrä ja hänen työntekijänsä saivat kiitoksia. Miestä ihmetytti, että hän näki ladulla itsensä lisäksi ainoastaan yhden muun hiihtäjän.
Hiihtoniilo myönsi, että Kallin viiden kilometrin kilpalatu on vaativa, mutta helpompiakin vaihtoehtoja on tarjolla. Heti laskettelukeskuksen pohjoispuolelta nousee tie Kallinkankaalle, missä on iso parkkipaikka ja hyvä lähtöpaikka hiihtolenkille. Kun vielä valitsee etelänpuolelle antavat hiihtoreitit, niin pääsee etenemään hiihtäjän kannalta komeissa ja vaihtelevissa maisemissa.
Kallin kulkija on kaivannut jo pitkään parempia opastustauluja latu-urille. Itse hän ei niitä tarvitse, mutta niistä olisi tolkun apu satunnaisille hiihtäjille.