Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Hel­sin­gin henkeä tar­vi­taan

Ensi kesänä tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Helsingissä otettiin ensimmäisiä askeleita toisen maailmansodan jälkeen syntyneen kylmän sodan lopettamiseksi. Suomi isännöi tuolloin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssia (ETYK). Huippukokoukseen johtanut yhteistyöprosessi merkitsi huomattavaa jännityksen lieventymistä Euroopassa. 57 valtion ETYJ:n toiminnan pohjana on ETYK:n päätösasiakirja.

Neljä vuotta sitten presidentti Sauli Niinistö hehkutti ainutlaatuista Helsingin henkeä ja teki aloitteen 2025 pidettävästä uudesta huippukokouksesta samassa hengessä. Hän korosti, että samanmielisten keskustelun lisäksi tarvitsemme vuoropuhelua varsinkin niiden kanssa, joiden kanssa olemme vähiten samaa mieltä.

ETYK-maiden päämiehet osoittavat suosiotaan presidentti Urho Kekkoselle Helsingin sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa 2.8.1975.
ETYK-maiden päämiehet osoittavat suosiotaan presidentti Urho Kekkoselle Helsingin sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa 2.8.1975.
Kuva: Pressfoto/Arkisto

Kesäkuussa 2021 kaikkiaan 130 Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Islannin, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Saksan ja Venäjän kansalais- ja rauhanjärjestöä teki samankaltaisen esityksen, uudesta ETYK- henkisestä huippukokouksesta 2025. Vetoomuksessa esitettiin vakava huoli jännityksen kiristymisestä. Aloitteessa varoitettiin kasvavasta riskistä – sotilaallinen konflikti voisi pahimmassa tapauksessa johtaa ydinaseiden käyttöön Euroopassa.

Niinistön ja rauhanjärjestöjen vetoomus ETYK-henkisestä aloitteellisuudesta on tullut entistä ajankohtaisemmaksi. Suomi toimii ETYJ:n puheenjohtajana 2025. Tässä asemassa Suomen tulee asevarustelun ja vastakkainasettelun sijasta edistää Helsingin henkeä, valmiutta konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen. Turvallisuutta ja yhteistyötä edistävää sopimusta ei varmaankaan saada aikaan ETYK:n vuosipäivään mennessä, mutta sellaisen aikaansaamiseksi on jatkuvasti ponnisteltava.

Nykymenolla Eurooppa pysyy pitkään sotanäyttämönä ja räjähtämistään odottavana ruutitynnyrinä. Varustelumenojen jatkuva paisuttaminen johtaa hyvinvointivaltion alasajoon. Epäluulo, jännitys ja sotavarustelu tekevät kansainvälisen yhteistyön mahdottomaksi.

Järjettömän kalliiksi tulevan sotaan varustautumisen sijasta tärkeitä voimavaroja vapautuisi ihmisten todellisiin tarpeisiin – koulutukseen, henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä  mahdollisuuden vastata ilmastokriisin ja luontokadon haasteisiin.

Salomo JuupaluomaLapin Rauhanpuolustajat ry:n puheenjohtaja