Petri Laukan artikkelissa ”Viisi sormen heristystä kansalle” (LK 28.10.) käsiteltiin suomalaisten ”temuttamista”, josta kanssamme huolta kantavat muun muassa Tulli, Tukes ja Kuluttajaliitto.
Tullin mukaan Suomi sai 2024 EU:n ulkopuolelta tehdyistä, alle 150 euron verkko-ostoksista verotuloja vain 29,4 miljoonaa euroa. Kaupan liiton mukaan verokertymä olisi ollut jopa 324,2 miljoonaa, jos ostokset olisi tehty kotimaisista kaupoista.
Laskelma perustuu 2024 pakettimäärään, noin 28 miljoonaan lähetykseen. Jos laskemassa käytettäisiin Tullin arviota tämän vuoden noin 50 miljoonasta paketista, olisi verokertymä paljon suurempi.
Koska pakettien maahantuojina toimivat kuluttajat itse, ei myyjää eli kiinalaista verkkokauppaa käytännössä saada vastuuseen vaarallisista tai väärennetyistä tuotteista. Kotimaiset kaupat eivät ole vain välikäsiä, vaan ne myös vastaavat myymiensä tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta, kuten tuoteturvallisuudesta, kuluttajansuojasta ja kestävyyslainsäädännön noudattamisesta.
Vaatimustenmukaisuudesta huolehtiminen ei ole ilmaista – se muodostaa 30–40 prosenttia tuotteen hankintahinnasta.
On mahdollista, että jotkut kotimaisissa kaupoissa ja kiinalaisissa verkkokaupoissa myytävät tuotteet näyttävät samoilta, mutta usein materiaaleissa ja ominaisuuksissa on merkittäviä eroja. Eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen koeostoissa kuluttajien suoraan kiinalaisista verkkokaupoista ostamista tuotteista on löydetty vakavia puutteita.
Kuluttajat ostavat mistä parhaaksi näkevät. Hinta on monille tärkeimpiä ostokriteerejä. Kotimainen kauppa ei pelkää kansainvälistä kilpailua, mutta sääntöjen on oltava kaikille toimijoille samat.
Myös kuluttajan on voitava luottaa tuoteturvallisuuteen ostopaikasta riippumatta. Siksi ajamme verkon markkinapaikoille enemmän vastuuta välittämistään tuotteista, komissiolle laajempia toimivaltuuksia EU:n ulkopuolisen verkkokaupan markkinavalvontaan sekä lisää valvontaresursseja kotimaan viranomaisille.