Koskaan itsenäistymisen jälkeen Suomessa ei ole ollut näin oikeistolaista hallitusta, jolla on näin jyrkkä asenne yhteiskunnan kehittämiseen.
Suomi saatettiin talvisodan henkeen yhteiskuntasopimuksilla sekä opposition ja hallituksen välisillä vuoropuheluilla. Tammikuun kihlaus 1940 loi pohjan työntekijöiden ja työnantajien väliseen yhteistyöhön, johon politiikka ei kajonnut.
Tämä konsensus ja yhteistyö pelasti Suomen ja saattoi talouden ennen näkemättömään nousuun. Sota-ajan pula-ajat olivat takana päin. 1960-luvulla luotu sosiaalisesti kestävä talousjärjestelmä kehitti yhteiskuntaa, loi koululaitoksen ja terveydenhuoltojärjestelmän kaikkien saavutettavaksi.
Ay-liike ja työnantajat kykenivät vuosikymmeniä kestävään yhteistyöhön. Nyt tämä kaikki ollaan murtamassa ja tuhoamassa. Suomi työnnetään ennen näkemättömään vastakkainasetteluun, joka heikentää yhteistyötä enenemässä määrin ja voi romuttaa yhteiskuntarauhaa.
Esimerkiksi talonrakennusalalla on vuosikymmenten pahin lama. Kasvukeskuksien asuntorakentaminen on käytännössä loppunut, mikä tarkoittaa asuntojen vuokrahintojen kovaa nousua.
Tämä yhdistettynä opiskelijoiden, eläkeläisten ja muiden pienituloisten ihmisten tulojen leikkaamiseen aiheuttaa suurta epäoikeudenmukaisuuden kokemista ja eriarvoisuuden kasvua.
Suomessa on totuttu neuvottelemaan ja sopimaan asioita. Nyt meillä on hallitus, joka ei neuvottele, sovi, tule vastaan, keskustele. Sen sijaan hallitus leikkaa pienituloisilta ja musertaa ay-liikkeen perinteisiä arvoja. Äänestimmekö näin äärimmäisiin tekoihin valmiin hallituksen?
Tässä tilanteessa neuvotteleva ja keskusteleva, sopimuksiin valmis keskusta on tulevaisuuden puolue. Perussuomalaisten vaalien jälkeinen ilakointi siitä, että keskusta on kuollut, on osoittautunut järjettömäksi väitteeksi.