Hallitus esittää säästötoimina työttömyysturvan korotusosan ja liikkuvuusavustuksen korotuksen poistamista. Korotusosaa on maksettu työllistymistä edistävän palvelun, kuten työvoimakoulutuksen ajalta. Liikkuvuusavustuksen korotusosa on reilun vitosen verran maksettava liikkuvuusavustuksen (noin 37 euroa) korotus, mikäli työpaikka on yli 200 kilometrin päässä.
Molemmat leikkauslistalle joutuvat korotukset ovat kannustimia, joita maksetaan aktiiviselle, työllistyvälle tai työllistymään pyrkivälle työttömälle. Molemmat päätökset pahentaisivat kannustinloukkua, josta hallituspuolueet olivat olevinaan kovin huolissaan.
Suuri osa ”työkkärin” kautta työllistyvistä ja opiskelevista on nuoria aikuisia, jotka ovat työllistymässä matalapalkka-aloille. Tällöin kannustinloukku on kouriintuntuva, viisi euroa päivässä tai muutaman prosentin korotus voivat hyvinkin olla ratkaisevia. Aiemmin hallitus poisti työttömyysturvan 300 euron suojaosuuden, joka sekin pahensi kannustinloukkua.
On pääteltävä, että tosiasiassa ei tämänkään hallituksen lähtökohta ole työhön kannustaminen. Näyttää siltä, että hallitus harjoittaa kylmää eturyhmäpolitiikkaa. Heillä on neljä vuotta aikaa käyttää hyvätuloisten veronalennuksiin ja leikkauspaineen ohjaamiseksi niille, jotka ovat joutuneet työttömäksi.
Kokoomukselta tämän ymmärtää, sillä heidän äänestäjänsä ovat yleensä virkamiehiä, asiantuntija-ammateissa ja pääomatulon saajia. Perussuomalaisten äänestäjistä taas moni on duunareita, joilla kortistoon joutuminen on oikea uhka.
Vielä oudompaa on liikkuvuusavustuksen leikkaaminen puolueelta, jonka puheista puolet koski polttoaineiden hintoja, eli liikkumisen hintaa. Työmatkojen verovähennyksiähän jo heikennettiin. Purran myötätunto koski siis ”hurun ajamista”, ei niinkään työmatkoja!
Työvoiman liikkuvuus kelpasi Purralle perusteluksi, kun piti laskea yleistä varainsiirtoveroa samalla, kun ensiasunnon ostajan verovapaus poistettiin. Voittajia olivat ne, jotka ostavat ja myyvät asuntoja päntiönään. Taisi siinä työmies joutua herrain keppihevoseksi.