Olen samaa mieltä Juhani Harjunharjan (LK 22.12.) kanssa siitä, että Naton pelotevaikutteen kasvattamisella sen jäsenmaissa pyritään sodan raakuuden, hävitysvimman ja tappamisen hyväksymiseen kansalaisten keskuudessa – kunhan se on perusteltu sopivin viholliskuvin.
Kylmän sodan aikainen rauhanomainen rinnakkaiselo sopii huonosti tähän, samoin kuin rauhasta puhuminen. Tämä tulee selvimmin esille raportissa, jonka presidentti Sauli Niinistö luovutti vastikään EU:n komission puheenjohtaja Ulrika von der Leyenille.
Niinistön aiheesta kirjoittaman esseen mukaan "pitää luoda valmiuksia ja varautua siihen, että vakavia tapahtuu" (HS 15.12.). Vaikka Niinistön kirjoitusta voi pitää vaikeaselkoisena, jopa kryptisenä, kirjoituksen perustavana johtoajatuksena on "vuosisatainen viisauden sanoma". Tätä hän väittää kansan ydinmuistissa olevaksi sanomaksi ja toistaa jälleen kerran, että "kasakka vie, mikä irrallaan on."
Tällaiseen johtoajatukseen perustuva tehtäväkohtainen (80) raportti heijastaa Niinistön poliittissotilaallista maailmankuvaa, joka on sukua uskonnolliselle fundamentalismille, hyvän ja pahan taistelulle. Tähän kaikkia EU-kansalaisia tulee valmistaa ja heidän henkistä kestävyyttä vahvistaa tulevan taistelun voittamiseksi samalla, kun huoltovarmuutta ja militarisointia kasvatetaan.
Presidentti Niinistö tuntuukin olevan huolissaan siitä, miten vähän EU-kansalaiset ovat sisäistäneet demokratian, kun hän esseensä otsikoksikin on kirjannut: "Pahantahtoinen Venäjä voi käyttää hyväkseen demokratian arvoja".
Ranskan Suuren vallankumouksen "vapauden, veljeyden ja tasa-arvon" perillisinä me, vapaan Euroopan kansalaiset saamme varautua siihen, että edellä mainittuja, meille tärkeitä arvoja tullaan tavalla tai toisella rajoittamaan ja siirtämään toissijaisiksi jo rauhan olosuhteissa. Näin käy, jos Niinistön raportti kokonaisuudessaan toimeen pannaan. Siinä ei ole sijaa rauhantahtoiselle, yhteistyövaraiselle kansainväliselle turvallisuuspolitiikalle, mutta sitäkin enemmän maailmanpalolle.