kolumni: Il­mas­to­pää­tök­sis­sä me­ga­luo­kan ai­ka­tau­lu­vir­he

tähtijuttu: Yhden lähtö tarjosi toi­sel­le kodin – ta­voi­tim­me kolmen muut­ta­jan ketjun ja kur­kis­tim­me kuntien väes­tö­en­nus­tei­siin

pääkirjoitus: Tuu­li­voi­ma tar­vit­see tuek­seen sää­tö­voi­maa, jonka riit­tä­vyys on uhat­tu­na

Evartti ja Suven Sametti ra­vi­ku­nin­kaal­li­set Fors­sas­sa

Evartti ja Santtu Raitala pääsivät juhlimaan ravikuninkuutta kolmentena vuonna peräkkäin.
Evartti ja Santtu Raitala pääsivät juhlimaan ravikuninkuutta kolmentena vuonna peräkkäin.
Kuva: Hippos

Ravikuninkaan seppeleestä käytiin Forssan Pilvenmäellä huikea taisto.

Päätösmatkan avauskierroksella keulapaikka vaihtui tiuhaan. Auton takaa lähti liukkaimmin H.V. Tuuri, mutta sen jälkeen keulaan eteni ensin Evartti, sitten Vixeli ja lopulta Parvelan Retu.

Hieman yllättäen Tapio Perttunen nosti Vixelin toiselle kierrokselle lähdettäessä Parvelan Retun rinnalle, ja Evartti eteni johtavan kantaan. 21,5-vauhtisen toisen kierroksen jälkeen voittotaistoon irtosivat lopussa Parvelan Retu ja Evartti. Evartti haastoi tiukasti ja näytti tulevan ohi, mutta Parvelan Retu kesti voittoon pitkän matkan uudella Suomen ennätysajalla 23,0. Kokonaiskilvassa Evartin johto kuitenkin piti.

– 10 pistettä täytyy antaa, vaikkei kuninkuutta saatukaan. Onhan meillä vielä vuosia edessä, vasta 7-vuotiaan Parvelan Retun valmentaja Petri Laine muistutti.

Tapio Perttusen huippupäivää täydensi päätösmatkan kolmossijallaan Uljas Suomalainen. Vixeli oli maalissa neljäs.

Hallitseva ravikuningatar Suven Sametti oli vahvin Forssan kuningatarkilvan pitkällä päätösmatkalla. Samalla se uusi viimevuotisen tittelinsä niukimmalla mahdollisella erolla, 0,1 sekunnilla ennen lähtölaukan jälkeen kolmen kilometrin kolmanneksi kirinyttä Lakan Leijaa.

– Kolmannen kierroksen ensimmäinen kaarre kolmatta ja toinen toista rataa pitkin oli aivan loistava esitys. Ensimmäinen matka oli hyvä, toinen kiitettävä miinus ja tämä viimeinen kiitettävä, ohjastaja-valmentaja Tapio Perttunen summasi.

Ciiran Tähdellä oli voiton avaimet käsissään, sillä se sai tehdä keulassa oman juoksunsa. Silti veto ei riittänyt perille saakka.

– Jos hevonen olisi ollut yhtään sellainen kuin viime starteissaan, se olisi voittanut. Joku mättää, Seppokin (Suuronen) oli ihan ihmeissään, Esa Holopainen huokaisi.

Kakkoseksi päätösmatkalla kiri Liisan Tulilintu. Hetviina ja Hulluduunari saivat molemmat hyvän juoksun, mutteivät yltäneet aivan kärkeen.