Oli jo pidemmän aikaa tiedetty, että Lapin siviiliasukkaat viedään evakkoon Ruotsiin, kunnes saksalaiset ovat poistuneet Suomesta. Kittilän Hanhimaastakin lähdimme 24.9. 1944. Ensin kävelimme Könkäälle noin 18 kilometriä, siitä autolla Sirkkaan ja sitten linja-autolla kohti Muoniota.
Seuraavana aamuna menimme rajan yli ja jatkoimme kohti Junosuvantoa, missä meidät majoitettiin koululle pariksi viikoksi. Evakkojen matkalaukut ja tavaranyytit sijoitettiin kellariin, mikä täyttyi vedellä. Siellä kastuivat vaihtovaatteet ja asiat. Koululla meitä oli yli 150, joten pyykkipäivässä oli kova homma.
Matka jatkui Pajalaan, missä pääsimme saunaan. Olin miesten mukana kun riisuuduimme ja menimme löylyyn. Sauna oli kylmä. Eivät ruotsalaiset olleet osanneet sitä lämmittää. Suomalaiset äijät mutisivat asiasta varsin kiivaasti.
Jatkoimme Jällivaaraan, missä pääsimme junaan. Tulimme lokakuun alussa Sorselen kirkonkylään. Siitä tuli evakkoaikamme lopullinen majapaikka.
Ruokailemassa kävimme puolen kilometrin päässä ruokalassa. Eräänä päivänä sieltä palatessa oli puuseen edessä pitkä jono. Me poikaset emme alkaneet jonottaa, vaan juoksimme rakennuksen taakse ja hoidimme tarpeemme pitkin seinän laitaa.
Yö oli rauhaton, sillä vessaan oli koko ajan kaikilla asiaa. Aamuun selvisimme, vaikka vatsakipuja oli kaikilla. Kaikki halusivat pesulle, mutta se onnistui vasta seuraavana päivänä, sillä lämmintä vettä ei tuolloin ollut.
Vatsaepidemian aiheutti pilaantunut ruoka. Näky lapsirievuista ja vanhuksista ei voinut olla kauheampi. Kaikilla oli housuissaan jotain.
Kotiinpaluu oli suuri riemun aihe. Tulimme junalla Rovaniemelle, mihin isäni tuli hevosella vastaan. Ajoimme Kittilään, jossa yövyimme kirkon lattialla.
Kirkonkylässä kaikki puurakennukset oli poltettu, mutta kirkko oli jäljellä. Alttarin lähelle jollekin patjalle nukahdin. Mahallaan ei pystynyt nukkumaan, sillä patjat olivat täynnä heiniä.
Kotimme oli säilynyt ennallaan. Saavuimme sinne 1. huhtikuuta 1945. Tein ahkerasti hella- ja kamaripuita. Lämmitimme saunan päivittäin ja haimme veden joesta kuten ennenkin. Puunteko onnistui, sillä isäni oli teroittanut sahat ja kirveet kuntoon.