Syksyn ensimmäisessä Euroopan parlamentin täysistunnossa kuultiin vuosittainen unionin tilaa arvioiva puhe, joka oli samalla komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin viimeinen tällä kaudella.
Mahtipontisessa puheessa vedottiin Euroopan vastuuseen "vastata historian kutsuun", mutta näkymät olivat tulevaisuudessa. Ennen kaikkea von der Leyen enteili unionin laajentumista ja sen mukanaan tuomia sisäisiä uudistumistarpeita.
EU:n ovia kolkuttelee kahdeksan jäsenkandidaattimaata. Von der Leyen teki puheessaan selväksi, että Ukrainan, Länsi-Balkanin maiden ja Moldovan paikka on osana yhteistä EU-perhettä. Tie jäsenyyteen on osalla maista pitkä, mutta unionin laajentuminen on lähivuosina edessä. Yksinkertaista siitä ei tule, sillä jo nykyisellä 27 maan kokoonpanolla päätöksentekojärjestelmä yskii.
Muutoksia EU:n sisäiseen toimintaan on odotettavissa, ja von der Leyen mainitsi puheessaan perussopimuksien avaamisen. Se avaisi mahdollisuuksia määräenemmistöpäätöksien lisäämiseen ja kuukausittaisen Strasbourgin rekkarallin lopettamiseen. Suhtaudun perussopimuksien avaamiseen varovasti, sillä uudelleentarkastelussa pienen jäsenmaan vaikutusmahdollisuudet voivat heiketä.
Yhtä mielenkiintoista oli se, mitä puheesta puuttui. Pidän kummallisena, ettei puheenjohtaja sanallakaan maininnut käynnissä olevaa demokratian kriisiä ja ääriliikkeiden voimistumista. Yhteiskunnassa nähdään yhä enemmän vastakkainasettelua, vaalihäirintää ja ihmisten heikkoa osallisuutta, joita haastava taloustilanne entisestään ruokkii. Siihenkään puheenjohtaja ei tarttunut, vaikka Eurooppa kamppailee laman partaalla, ja vaikka hän esitti monia yhteisiä menoja lisääviä toimenpiteitä.
Eurovaaleihin on aikaa noin 300 päivää. Pyrkimys eurooppalaiseen yhtenäisyyteen ja tahto vastata moninaisiin globaaleihin haasteisiin nousevat vaalien lähestyessä arjen keskusteluihin. Toivottavasti suomalaisetkin ottavat niihin aktiivisesti osaa.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (kesk.).