Katsoin Ylen Ulkolinjan dokumentin ”Ylikalastus tyhjentää meret”. Hätkähdyttävintä oli tieto suurtroolareiden sivusaaliin dumppaamisesta mereen. Tajusin, että troolien kohdennetussa pyynnissä sivusaalista olivat kaikki muu.
Ajattelin, että sinnekö dumpattiin myös Tenon lohen eväät, joita se ei enää syönnösalueelta löydä. Menivätkö sinne myös mereen asti päässeet smoltit? Aiempaa paljon pienempi osa niistä palaa täysikasvuisina takaisin kotijokeen. Tutkijoiden mukaan suurimmat syyt ovat merellä, eikä niitä tarkkaan tiedetä. Näkemäni perusteella uskon ryöstökalastuksen olevan ainakin yksi iso syy muiden joukossa.
EU:ssa tehtiin 2014 laki, jolla piti ylikalastus ja sivusaaliin dumppaaminen lopettaa. Lain toimeenpanossa ei ole onnistuttu. Kielto- ja rauhoituspäätökset ovat kaatuneet EU:n ministerineuvostossa, jossa kalastusasioista päättävät maatalousministerit. Päätökset ovat olleet kompromisseja kieltojen sijasta.
Dokumentti toi esille poliittisen päätöksenteon selkärangattomuuden kalastuselinkeinon painostuksen alla. Ohjelmassa sanottiin poliitikkojen häpäisseen itsensä.
Vaikka täysrauhoituksista ja alueellisista kalastuskielloista on hyviä kokemuksia, kalastuselinkeinon mielestä suositukset ovat virheellisiä. Tuttua pienemmissäkin piireissä, niin kalastus- kuin metsästysasioissa.
Pahin esimerkki tästä on liettualaisen ympäristö- ja kalastusasioiden komissaarin yritys lopettaa uhanalaisen silakan kalastus Itämeressä. Hän jäi yksin puolustamaan ehdotustaan, vaikka sillä oli 2014 laki tukena. Taas meni kalastuselinkeinon ”tieto” ohi tieteen ja tutkimuksen, jopa lainsäädännön. Ihmetelkää kalastajat vapaasti Tornionjoella lohisaaliinne vähenemistä. Lohen ruoka merestä on pyydetty ja myyty.
Rooman sopimuksessa 1957 asetettiin tavoitteeksi Euroopan ruokahuollon omavaraisuus. Sopimuksella pyrittiin ruuan tuottajien, maanviljelijöiden ja kalastajien toimeentulon turvaamiseen. Tukitoimet edesauttoivat Euroopan talouden nousua ja jälleenrakennusta.
Kalastuksen osalta ollaan tilanteessa, jossa 70 prosenttia ruuaksi käytettävästä kalasta tuodaan muualta. Syynä on saalismäärien väheneminen omalla merialueella ylikalastuksen takia. On unohdettu kestävän kehityksen kolme pilaria – ympäristö, talous ja sosiaalinen kestävyys sekä niiden keskinäinen riippuvuus ja tasapainon välttämättömyys.