1970-luvun alussa vanhin siskoni tuli piipahtamaan eräänä lauantaina kotonamme Sinetän terveystalolla miehensä ja tämän kaverin kanssa. Kaveri oli kotoisin Kemijärveltä. Tulivat päiväksi vieraiksimme Sinettään ja me lapset olimme siitä hyvin iloisia.
Kemijärveläismiehellä oli hieno auto, Ford Taunus GT. Auto oli kullan värinen, kaksiovinen coupé, jossa oli musta vinyylikatto. Saimme hienon auton kyytiä ja nautimme siitä kun päät kääntyivät Sinetän kylällä.
Siskoni miehen kaveri oli todella mukava mies ja lisäksi tavattoman komea. Minusta hän muistutti etäisesti Jacques de la Fontainea. Hänellä oli noihin aikoihin sutinaa Anne Pohtamon kanssa. Seurustelun vaiheista me Sinetän pojat tiesimme ainakin Ilta-Sanomien lööppien pohjalta kohtalaisesti.
Kemijärveläismiehen perheestä olimme kuulleet huhuja sen verran, että kerrottiin heillä olevan Kemijärvellä hyvin menestyvä kenkäkauppa. Tämä oli meidän helppo uskoa, kun näimme hänen autonsa. Kyllä siellä rahulia oli takana.
Miehellä oli hienot kuteet. Ruskeat kiiltävät bootsi-tyyppiset kengät, joissa oli solki ulkosyrjällä kehräsluun päällä. Tummanruskeat suorat housut. Beesin värinen kauluspaita ja huivi kaulassa. Lisäksi hänellä oli puvuntakin mallinen nahkatakki, jossa oli leveät kaulukset. Takin teki metkaksi sen väri, retliinin punainen.
Huomiota herättävin piirre miehessä oli paksut, mustat ja kiiltävät, hieman lainehtivat pitkät hiukset. Hiukset oli kammattu Suavella tiukasti taakse. Vanhin veljeni tiesi kertoa, että mies käytti hiustensa pesemiseen ainoastaan mäntysuopaa.
Olimme seuraavana sunnuntaina kavereiden kanssa koulun takapihalla pelaamassa vaaksaa. Kuivuneella nurmella korkeaan koulun maalattuun kivijalkaan heittelimme penneillä ja yritimme saada oman pennin niin lähelle kaverin penniä, että vaaksalla ylsi siihen. Jos sai peukalon ja nimettömän sormen yltämään, voitti sen pennin omaksi.
Meitä oli kuusi poikaa pelaamassa ja välissä juttelimme eilisistä vieraista ja varsinkin Kemijärven "Jacquesista". Olihan hieno mies ja hienot releet, totesi yksi kavereistani. Toinen lisäsi, että oli kaverilla upeat hiukset.
Olimme vähän sitä mieltä, että oliko liian harkittua ja vähän turhamaista moinen koristelu. Mene ja tiedä, mutta yhtäkkiä huomasin, että jokin oli muuttunut kaveriporukassamme. Mietin, että nyt ei kaikki ole kuin ennen.
Kaikilla meillä oli vesikampaus, hiukset taaksepäin kammattuna ja vieno mäntysuovan tuoksu leijui ympärillämme.