Tähtijuttu: Saa­ri­se­län uuden pol­ku­juok­su­ta­pah­tu­man rei­til­lä piti muistaa sulkea po­ro­ai­ta ja odottaa ka­ve­rei­ta

Kuvakertomus: Ensin soi huu­li­harp­pu, ja sitten varsat as­te­li­vat raadin eteen

Kolumni

Errare humanum est – netissä on niin helppo kat­kais­ta no­peas­ti siivet jos toinen ei miel­ly­tä, mutta joil­le­kin se voi olla vakava isku.

-

Otsikko on latinaa  ja tarkoittaa suomeksi ”erehtyminen on inhimillistä”. Valitsin sen siksi etten osaa muilla sanoilla kuvailla tuntemuksiani asiasta, jonka tahdon kuitenkin kertoa, vaikka häpeän itseäni ja käytöstäni ihmisenä. Erehtyväisyys selittänee sitä vähän – niin toivon.

Muutama viikko sitten poistin ystävän facebook-kavereistani, koska hänen sanansa tuntuivat silloin ärsyttävän minua siinä hetkessä. Olin itse vähän tukalammassa elämäntilanteessa, ja hänen vastahankainen valituksensa – kuten silloin ajattelin – osui väärään kohtaan. ”Nyt en jaksa ja pidän vähän taukoa”, ja poistin. Vaikka jo siinä samassa uunoilin miksi ystävä sellaisen kovasanaisen viestin toimitti, en tajunnut ajatella syvemmälle. Olisi kannattanut pysähtyä oman tärkeytensä ja temperamenttinsa kanssa siihen paikkaan, unohtaa ne ja tarkistella ystävän sanomaa ajatuksella.

Kului pari päivää ja ajattelin lauhtuneena muutkin huolet selkiintyneinä etsiä ystävän kommentin käsiini, pyytää häntä takaisin kaveriksi, pyytää anteeksi, sekä selittää mikä minut ajoi tekooni. Etsin ja etsin hänen profiiliaan, menin jo paniikkiinkin kunnes selvisi, että en enää koskaan voisi hänelle jutella.

Hän oli kuollut. Kaikki oli nyt lopullista ja tyhjää. Kaikki taannoinen kauhea ärsytys hänen kommenttiaan kohtaan valui viemäriin ja tuntui  vähäiseltä, kaikki mieleni pahoittaminen muuttui tyhmäksi  ja typeräksi.

Ehkä kovempien sanojen taustalla onkin isompi asia

En saa enää koskaan sanoa hänelle kuinka tärkeä hän minulle on aina ollut. Ehkä hän kommenttinsa vakavuuden kautta yritti jo aiemmin kertoa jotain itsestään? Ja minä en ymmärtänyt - voi erehtyväistä tyhmää minua! Nyt en voi muuta kuin itkeä, hävetä ja surra.

Opin, että ehkei ole hyvä noin vain miettimättä näpsäistä kaveruuden napanuoraa poikki missään tilanteessa. Kun ei niin toimi netin ulkopuolella ihmissuhteissakaan noin vain, niin ehkei se ole hyvä tapa netissäkään. Ehkä kovempien sanojen taustalla onkin isompi asia, tunne tai jopa hätä silloin kun viesti ei ole aivan selkeästi pelkkä järjetön purkaus! Ehkä se onkin ihan oikea viesti toiselta eikä mikä tahansa provokaatio, oikku tai muu tyypillinen ohitettava valitusvirsi tai sananäppäryyden voitonmittelö.

Okei, olin itse elämäntilanteessa, jossa en kyennyt huoliltani vastaanottamaan toisten  huolia juuri silloin. Mutta olisin voinut hänelle vastata,  kysyä mikä hätänä, antaa aikaa, olla viisaampi ja inhimillisempi, ennen muuta harkitsevaisempi kaveruudella leikkimisen suhteen.

Netissä on niin helppo katkaista nopeasti siivet jos ei miellytä. Joillekin se voi olla vakava isku.

Nyt voin vain hiljaa pyytää anteeksi, surra ja ottaa opikseni. Anteeksi ystäväni.