Mestarihiihtäjien esimerkki oli maassamme viime vuosituhannen alussa synnyttänyt suuren hiihtoinnostuksen. Nimimerkki VET oli Suomen Urheilulehdessä esittänyt ajatuksen maahamme aikaansaatavista, kansainvälistä luokkaa olevista hiihtopäivistä. Pian sen jälkeen alkoi kilpailu siitä, mikä paikkakunta ehtisi ensin. Lahti sai sytykkeensä Lauri Tahko Pihkalan kirjoituksesta 1922. Salpausselän kisat järjestettiin 1924. Pohjoisen kipinän ensimmäisenä sytytti kemiläinen opettaja K.J.Tulkki. Hän ehdotti Ounasvaaraa Peräpohjolan ja Lapin hiihtokeskukseksi. Maasto on niin hyvä, että ”se riittää hiihtokuningas Haugillekin”. Kyseinen Haug oli voittanut Holmenkollenin 13 kertaa ja ylsi myöhemmin Chamonix:ssa 1924 kolmeen kultaan.
Ounasvaaran Talvikisojen synty ei ole ollut mikään yksittäinen ilmiö. Se oli pidemmän ajan kehityksen tulos ja seuraamus. 1923 Rovaniemellä oli pidetty Rovaniemen Urheilijoiden toimesta ensimmäiset murtomaahiihtokisat. Kilpailuun oli kutsuttu maamme silloinen hiihtokuningas Tapani Niku. Vaikeaan maastoon tehty 30 km:n latu hiihdettiin kolmeen kertaan. Rata oli vedetty Ounasvaaralle niin, että se nousi Juhannuskalliolle. Arvatenkin kisan voitti Niku, joka piti yhtäjaksoista nousua Juhannuskalliolle tappavana.
Kisoilla oli alun alkaen selkeä päämäärä. Talvikisojen piti olla kansainvälinen suurtapahtuma, joka vaikuttaisi myönteisesti oman maakunnan hiihtourheiluun. Aloitteentekijät kokoontuivat. Heillä oli Ounasvaaran Talvikisat -nimikin valmiina. Vaikka kisapaikka siinä vaiheessa oli vielä hakusessa, oltiin varmoja, että kisojen järjestäminen Rovaniemelläkin onnistuisi. Rovaniemi-lehti ehti jo 1927 tammikuussa ilmestyneessä numerossaan epäillä, ettei niillä lumilla kisoja ehditä järjestää. Huoli oli turha. Jos seuraavassa numerossa oli kutsu saapua kokoukseen Palokuntatalolle. Se oli kohdistettu Rovaniemen Urheilijoiden ja Rovaniemen suojeluskunnan jäsenille.
Kokouksessa asetettiin väliaikainen toimikunta, jonka puheenjohtajana oli Yhdyspankin johtaja Einari Sahlsten. Tulkoon mainituksi, että tämä oli osallistunut voimistelijana Lontoon olympiakisoihin 1908. Kisojen virallisen päätoimikunnan valitsemiseksi pidettiin suuri järjestäytymiskokous. Innostus oli melkoinen. Kokouksessa nimettiin eri jaostot. Päätoimikunnan asialistalla oli myös suksimäkihanke ja sitä varten nimettiin oma jaostonsa. Kokouksessa päätettiin pitää kisat Marian päivän seutuvilla maaliskuun lopulla. Kisojen järjestäjät olivat ennakkoluulottomia tarjotessaan kilpailumahdollisuuden heti myös naisille.
Kisapäivänä useimmat liikkeet olivat päättäneet sulkea puotinsa aamupäiväksi. Propagandakulkue lähti Palokuntatalolta kello 08.00. Sen johdossa marssi silloinen palopäällikkö Ervin (myöh. Etto). Marssia kärjessä tahditti Pohjanmaan jääkäripataljoonan torvisoittokunta. Rajavartiosto suoritti kisojen järjestelytyöt. Nimenhuuto oli puolituntia ennen kilpailua paviljongin (nykyisin OH:n Punainen tupa) portailla. Sää suosi ja yleisöä oli useita satoja. Yhdyskunnan silloiseen asukaslukuun suhteutettuna se oli hyvä luku. Yhteydet maakuntaan toimivat hevosten ja porojen vetäminä.
Liperin Martti Lappalainen voitti 10 km. RU:n Heino Alapulli oli toinen ja Toijalan Matti Ritola kolmas. Ritola voitti pääkilpailun ja palkintona olleen karhunpaistin. Naisten 5 km:n kisan voitti Vendla Koskinen Haapajärveltä. Epävirallisen mäkikilpailun voitti kolme hyppyä pystyssä pysynyt Erkki Alaruokanen. Pisin hyppy kantoi 12 metriä.
Välittömästi kisojen jälkeen pidettiin kokous hiihtoseuran perustamiseksi. Nimi oli valmiina. Ounasvaaran hiihtoseura perustettiin 12. huhtikuuta 1927. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin rajakomendantti, majuri O.J. Willamo. Kisat siis pidettiin ennen seuran perustamista.
Teksti: Leena Jääskeläinen