Kun muistelen äskettäin edesmennyttä entistä arkeamme, sen umpitylsinkin hetki piirtyy mieleeni yhtenä juhlana.
Entisen arjen pienten juhlahetkien – synttäreiden, häiden, konserttien, festareiden, matsien, näytöksien, ravintola-, elokuva- ja teatteri-iltojen sekä ulkomaanreissujen ja muiden älyvapaiden hurjastelujen – muisteleminen aiheuttaa karanteenitaajuudelle viritetyssä tunnekeskuksessani lähes paniikkireaktion.
Tekee mieli pyytää tekemisiäni anteeksi valmiuslain valvojilta ja olla muutenkin pahoillaan siitä, että näin härskiin menoon on tullut vielä hetki sitten osallistuttua.