Kirjoitukseni Ylen dei-koulutuksista ja woke-kulttuurista (LK 1.8.) sai niin kritiikkiä kuin ymmärrystä. Tässä kirjoituksessa pureudun Ylen dei-koulutuksen järjettömyyteen. Kyseessähän on toksisen feminismin ilmenemismuoto.
Toksisella feminismillä tarkoitan nykyfeminismiä, joka on määritelty uudelleen. Siinä jaotellaan ihmiset lokeroihin sen mukaan, miten joku höyrypää kokee jonkun ihmisen etuoikeutettuna yhteiskunnassa.
Tämän feminismin muodon ja dei-koulutusten tarkoitus on edistää positiivista syrjintää, jossa valtaväestö asetetaan toissijaiseen asemaan esimerkiksi rekrytoinnissa. Luodaan siis ohituskaistoja, joissa painotetaan etnisyyttä ja vähemmistöasemaa. Tässä mallissa osaaminen ja sopivuus ovat toissijaisia. Juuri niin kuin Ylen kohussa on käynyt ilmi.
Dei-koulutuksilla pyritään myös muuttamaan journalistista linjaa ja keskitytään siihen, että haastateltavat olisivat jonkin vähemmistön edustajia tai vähintäänkin agendaa tukevia.
Positiivinen syrjintä on syrjintää. En näe siinä mitään tervettä tai positiivista. Tuon kaltainen ajattelu on hyvin myrkyllistä ja asettaa tulevan sukupolven tilaan, missä koulutuksen sijaan pitää miettiä sitä, mihin lokeroon toksisen feminismin kuplassa päätyy. Jos syrjäyttää itsensä ja jättää koulut käymättä, voi päästä ohituskaistalle. Eihän kuulosta kovin terveeltä?
Alalla, jolla toimin, ei onneksi vielä tutkita sitä, oletko etuoikeutettu jonkun höperön mielestä, vaan korostetaan osaamista. Työskentelen hoitoalalla.
En hyväksy minkäänlaista syrjintää. En, vaikka etuliitteenä olisi sana ”positiivinen”.