Ikäihmiset ja hoitajat ovat oppineet ministeri Kataisen ajoista alkaen olevansa yhtä kuin kestävyysvaje. Molemmissa ryhmissä naiset ovat enemmistönä.
Valtion velan arvioidaan kasvavan tänä vuonna 156 miljardiin. Suomen valtionvelka on Euroopan keskitasoa. Työikäisten vähentyessä pian uusi hallitus pohtii ymmärrettävistä syistä säästöjä. Toivottavasti uusjako on oikeudenmukainen, pärjääjiltä leikataan ja todella tarvitsevilta ei. Kuinka käy vanhusten?
Luonto on johdonmukainen. Synnyttyä kasvetaan, aikuistutaan, ikäännytään, ellei kuolo korjaa kesken kulkutien. Jako tuottaviin ja kuluttaviin yksilöihin on ihmisarvon vastaista, vaikka onkin vallitseva ideologia. Vai onko?
Posiolaisten mediaani-ikä on jo 61 vuotta (LK 31.12.). Pöljän matikalla tuosta seuraa asukaskato. Jos uusia posiolaisia ei pelmahda muualta, väestö vähenee. Vai vastaako Posio ekologisesti älykkäästi ylikansoitus- ja ylikulutushuoleen?
Tilastojen isän Rasmus Aron mukaan 1972 Suomessa oli 25 yli satavuotiasta, 2021 jo 1 107 ja 2040 peräti 2 255. Samoina vuosina oli aluksi vain seitsemässä nykykuntajaon 309 kunnasta viidennes eläkeläisiä, nyt 280:ssa, 2040 jo 304:ssä eli lähes kaikissa. Vanhusten määrä ei kasva yllättäin.
Krempat lisääntyvät mutta monimuotoisuus rehottaa ikäihmisissä. Suuri osa ei aiheuta merkittäviä kuluja vaihtuville valtionvarainministereille. On rokkikukkoa ja joogamummua, maailmanmatkaajaa ja himatuikkua, lastenlasten mummuttaja-ämmiä ja erästäjä-äijiä.
Eläköityneiden työssäkäynti lisääntyy. Eläkeläiset puurtavat myös kolmannella sektorilla, hoitavat lapsia ja omaisia, auttavat naapureita, maahanmuuttajia ja tavaralähetyksin sodan ahdistamia ukrainalaisia. Käyvät konserteissa ja teatterissa tuoden lipputuloja. Harmaapääindeksi on korkea Korundissa ja Lappia-talolla.
Mikä olisi tekojen panos bruttokansantuotteeseen, jos kaikki otettaisiin huomioon?
Posiolaisten mediaanin ylittäneiden kannattaa välistä vilkaista peiliin. Kasvaako ymmärrys iän myötä? Elänkö terveellisesti? Olenko kehityksen jarru vai hyvä esimerkki lapsille, nuoremmille työkavereille? Takerrunko menneisyyteen?
Ikä tuo parhaimmillaan kykyä säteillä tyyneyttä, toiveikkuutta, selviytymistä tästäkin energiakriisistä ja inflaatiosta. Kun on nähnyt monta taantumaa ja nousukautta, tajuaa talouden aaltoliikkeet.
Soisi ikäihmisille huolettoman vanhuuden. Eläke voi olla keljun pieni, vaan eipä kaiken maailman rientoihin enää tarvitse laukatakaan. Vain kiinnostaviin. Uusien hyvinvointialueitten soisi toimivan, etteivät vain vakuutetut pääse vaivoistaan.
Itsereflektio, omien pöljyyksien huomaaminen ja niille lempeä naureskelu on hyväksi. Tuokoon ikä hullua huumorintajua, reilua rakkautta ja kuulasta viisautta, ei suostumusta kestävyysvajeeksi.
Kirjoittaja on metsänhoitaja.