Tarhapäivä. Käsikirjoitus Eve Hietamiehen romaanin pohjalta Anna Viitala ja Tiina Lymi. Ohjaus Tiina Lymi. K 12. 98 minuuttia. Pääosissa Petteri Summanen, Olavi von Bagh, Ellen Herler, Marja Salo, Marjaana Maijala, Juha Muje. Kriitikon kouluarvosana 7.
Tarhapäivä on kohdennettu tarkasti Yösyötön nähneille. Kyllä satunnainen katsojakin kärryille pääsee, mutta henkilöitä ja aiempia tapahtumia ei esitellä juuri lainkaan.
Antti Pasanen (Petteri Summanen) elelee kuusivuotiaan Paavo-poikansa (Olavi von Bagh) kanssa ruuhkaista arkea toimittajan työn, isän velvollisuuksien ja häthätää napattujen kaljojen kehässä.
Ruuhka ei helpota, kun yllättäen vastuulle päätyy toinenkin samanikäinen lapsi, yksinhuoltajaystävä Ennin Terttu-tyttö.
Lapsinäyttelijät ovat loistavia ja suoriutuvat suvereenisti laajasta tunteiden kirjosta. Olavi von Bagh on sympaattisen herkkä Paavo, Ellen Herler jämäkkä ja määrätietoinen Terttu, jota raskas tilanne kuitenkin kuormittaa.
Näyttelijäntyö on muutenkin laadukasta ja henkilögalleria runsas. Marja Salo rakentaa taitavasti hiljalleen toipuvan Ennin roolin, Ria Kataja on uskottava Paavon mielenterveysongelmaisena äitinä, Chike Ohanwe tuo lämpöä sairaalan teho-osastolle.
Muutamat hahmot vain tuntuvat ylimääräisiltä.
Juonessa on miehenmentävä aukko. Mihin se Ennin nyksä katosi, kun ei voi muka huolehtia Tertusta? Aukkoa koetetaan paikata, mutta liian myöhään ja toivottoman hatarasti.
Kroonisena epäuskottavuutena tarinaa painaa se, että mitään ammattiapua ei näytä olevan tarjolla, eikä millään miehisellä pärjäämismentaliteetilla pysty puutetta perustelemaan.
Päiväkodinkin työntekijä keskittyy lähinnä kärttyilemään ja kettuilemaan Antille.
Pasasen lakoniset töksäyttelyt naurattavat useammankin kerran, ja sketsimäisemmät episodit toimivat — esimerkiksi kaoottinen markettireissu, jossa kukin kolmikosta vuorollaan eksyy.
Elokuvassa on siis hetkensä. Silti käsikirjoituksen nihkeä kaavamaisuus painaa. Mies ei osaa letittää, onpa hassua. Nainen pihtaa. Mies ja nainen eivät voi olla vain ystäviä.
Ja ennen kaikkea tarinan peruskuvio on tavattoman tympeä. Anttia kiukuttaa, kun Enni on jättänyt hänet friendzonelle — mutta onneksi tämä joutuu vakavaan onnettomuuteen, niin voi taas alkaa elätellä toiveita!
Tarhapäivän naiskuva on melkoisen masentava, ja mieskuva myös.