Elo­ku­va-ar­vio: Unis­sa­saar­naa­ja avaa ihmisen pimeän puolen

Unissasaarnaaja Maria Åkerblom (Pihla Viitala) kaitsee laumaansa tempoilevin ottein.
Unissasaarnaaja Maria Åkerblom (Pihla Viitala) kaitsee laumaansa tempoilevin ottein.
Kuva: Sami Kuokkanen

Marian paratiisi. Käsikirjoitus Anna Viitala ja Jan Forsström. Ohjaus Zaida Bergroth. Pääosissa Pihla Viitala, Satu Tuuli Karhu, Saga Sarkola. K 12. 111 minuuttia. Kriitikon kouluarvosana 8.

Maailmansotien väliset vuodet näyttävät olleen turmiollisten kulttien aikaa. Länsipohjassa korpelalaiset odottivat kristalliarkkia, Satakunnassa kartanolaiset eristäytyivät riittiensä pariin, Maria Åkerblom seuraajineen muutti Kokkolasta Helsinkiin.

Marian paratiisi välttää monen merkkihenkilöön keskittyvän elokuvan perisynnin: Marian vaiheita ei kronikoida alusta loppuun, vaan tarina kattaa lyhyehkön jakson yhteisön Helsingin-ajoilta.

Anna Viitalan ja Jan Forsströmin näytelmänomainen käsikirjoitus tarkastelee unissasaarnaajan persoonaa ja voimapiiriä kahden nuoren naisen silmin.

Salome on kasvanut pienestä pitäen Marian uskolliseksi lapseksi, villikko Malin saapuu ulkopuolelta. Satu Tuuli Karhu ja Saga Sarkola muovaavat kaksikon dynamiikan osaavasti. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa.

Karhu rakentaa totisesta Salomesta järkähtämättömän lojaalin opetuslapsen, jonka vilpittömyys lopulta johtaa näkemään kulissien läpi. Sarkolan karismaattinen ja skarppi katutyttö Malin lyöttäytyy mukaan ehkä itsekkäistä syistä, mutta hänkään ei vältä Marian vetovoimaa.

Salomen, Malinin ja Marian välit saavat kolmiodraaman luonnetta. Käsikirjoitus ja Pihla Viitalan näyttelijäntyö jättävät itse Marian syvimmän olemuksen viisaasti arvoitukseksi.

Elokuvan Maria manipuloi seuraajiaan profeetanroolillaan ja aistillisuudellaan sekä suosikkeja nostamalla ja laskemalla. Samalla hän itse elää siinä ihmeiden maailmassa, josta saarnaa.

Elokuvan Maria manipuloi seuraajiaan profeetanroolillaan ja aistillisuudellaan sekä suosikkeja nostamalla ja laskemalla.


Pienemmissä rooleissa nähdään myös onnistuneita suorituksia. Tommi Korpela on Marian jäyhä adoptioisä ja rakastaja, Elina Knihtilä kovapintainen entinen uskottu.

Kuvaaja Hena Blombergin kamera viipyy sumeissa ja savuisissa näkymissä ja murretuissa sävyissä. Tiukat rajaukset ja virolaiset kuvauspaikat pitävät epookin uskottavana.

Sykkivä musiikki kuvaa parhaimmillaan hienosti sitä, mitä kuvassa ei näy, mutta kääntyy välillä alleviivaavan kauhuelokuvamaiseksi.

Marian paratiisi ei — onneksi — koeta olla dokumentaarinen eikä sorru liikaan taustojen selittelyyn. Ohjaaja Zaida Bergroth luo tyylitellyn ja tiivistunnelmaisen kuvauksen yhteisöllisyyden ja ihmismielen syrjäpoluista.