Suomalaisista muusikoista kertovat elokuvat tapaavat olla enemmän tai vähemmän jäykisteleviä, eikä Kari Tapion elämään paneutuva Olen suomalainen tee poikkeusta.
Tämä on harmi, sillä monet palaset ovat kohdallaan. Näyttelijäntyö on kautta linjan kelvollista. Tatu Sinisalo rakentaa nuoresta Kari Jalkasesta ihastuttavan ärsyttävän kukkoilijan, ja Matti Ristisen vanhempi Kari Tapio on riipaisevasti alkoholin kanssa kamppaileva musiikkiduunari.
Sivurooleihinkin on saatu imua. Iikka Forss on mainion kusipäinen Danny, Aake Kalliala elämää nähnyt Toivo Kärki ja Joanna Haartti pätevä ja vakaa Chrisse Johansson.
Ajankuva on rakennettu vakuuttavasti junavaunuista maitotölkkeihin saakka.
Ongelmana on käsikirjoitus, vaikka siinäkin on ansionsa. Vaikka tarina viinan viemästä laulajasta on surullisen tavallinen, huomasin suorastaan kiinnostuvani itselleni aika vieraan artistin urasta.
Suomen hapuilevan musiikkibisneksen kuvaaminen ironisesti kuittaillen ja ilman turhia infodumppauksia on hauskaa seurattavaa. Perhe-elämä ja ryyppääminen saavatkin sitten tavanomaisemman käsittelyn.
Rasittavinta on jähmeän kronologinen juoni. Ensin Kari teki näin ja sitten noin ja sitten näin. Kronikoivaa tyyliä vielä alleviivataan väliteksteillä, joissa kerrotaan, millä vuosikymmenellä mennään, kuin katsoja ei ajan kulumista muuten tajuaisi.
Puhtaassa fiktioelokuvassa näin tasapaksu tarina näyttäisi todella oudolta. Eikä elämäkertaakaan kannattaisi rakentaa näin yksioikoiseksi ansioluettelon ja sairaskertomuksen yhdistelmäksi.
Pientä eloa kerrontaan tuovat promootio- ja musiikkivideopätkät. Onnistuneimpia ja hauskimpia episodeja on Fredin ja Kari Tapion kisa listasijoituksesta – samalla kappaleella.
Tarinan ei tarvitse toki kaunistella päähenkilön elämän varjopuolia, mutta nyt Kari näyttää aika lailla narussa vietävältä.
Mies tuskin saisi mitään aikaan, ellei Pia-vaimo (nuorena Talvikki Eerola, vanhempana Tiina Lymi) tuuppisi eteenpäin ja sietäisi loputtomasti toistuvia törttöilyjä ja katteettomia raitistumislupauksia.
Levy-yhtiöt pompottavat mielensä mukaan Karia, joka eteenpäin päästäkseen tarttuu kehnoimpiinkin tarjouksiin.
Itse en tahtoisi, että jostakusta itselleni rakkaasta artistista tehtäisiin näin jäykkä kronikka.
Olen suomalainen
Käsikirjoitus Marko Leino ja Tomi Tuikkala, ohjaus Aleksi Mäkelä.
Pääosissa Matti Ristinen, Tiina Lymi, Tatu Sinisalo, Talvikki Eerola.
K-12. Kesto 113 minuuttia.
Kriitikon kouluarvosana: 6.
