Virusmuunnos: Hal­li­tus kieltää maa­han­tu­lon seit­se­mäs­tä ete­läi­sen Afrikan maasta – Suomen kan­sa­lai­set ja Suo­mes­sa va­ki­nai­ses­ti asuvat saavat aina palata

Maanjäristykset: Utsjoen tä­räh­te­lyt var­mis­tui­vat maan­jä­ris­tyk­sek­si –  jä­ris­tys­kes­kus oli Norjan puo­lel­la 13,6 ki­lo­met­rin sy­vyy­des­sä

Äänestys: Mikä on Sy­käh­dyt­tä­vin lap­pi­lai­nen ur­hei­lu­ta­pah­tu­ma – äänestä ja osal­lis­tu ar­von­taan

Elo­ku­va-ar­vio: Mutta sel­lais­ta­han se on kai­kil­la - Tot­tu­mis­ky­sy­mys nostaa esiin tär­kei­tä ker­to­muk­sia

Niina (Lotta Kaihua, heijastuksena) on joutunut odottamaan raiskausoikeudenkäyntiä, syyttäjä (Johannes Holopainen, vas.) valmistautuu viime tingassa.
Niina (Lotta Kaihua, heijastuksena) on joutunut odottamaan raiskausoikeudenkäyntiä, syyttäjä (Johannes Holopainen, vas.) valmistautuu viime tingassa.
Kuva: Jolle Onnismaa

Tottumiskysymys. Käsikirjoitus ja ohjaus Kirsikka Saari ja Elli Toivoniemi, Anna Paavilainen, Alli Haapasalo, Reetta Aalto, Jenni Toivoniemi, Miia Tervo. Pääosissa Krista Kosonen, Suvi Blick, Pinja Sanaksenaho, Julia Lappalainen, Johannes Holopainen, Lotta Kaihua, Pirjo Lonka, Seidi Haarla. Kriitikon kouluarvosana 8.

Tottumiskysymys on toisiinsa limittyvien episodien muodostama pitkä elokuva, joka on punottu Yksittäistapaus-lyhytelokuvasarjan osista.

Kuudessa tarinassa seitsemän naisohjaajaa ja -käsikirjoittajaa kuvaavat surullisen jokapäiväisiä kokemuksia naisten kohtaamasta häirinnästä, väkivallasta ja piittaamattomuudesta. Erilaisista miljöistä ja fokuksista huolimatta tekijöiden käsialat luontuvat hyvin yhteen.

Kiinnostavin tarina pohjaa Anna Paavilaisen kiiteltyyn Play rape -monologiin. Hieman ylimainostettuna pitämäni näytelmä saa nyt lihaa luiden ympärille.

Oivaltavaa on, että nuoren näyttelijän (Julia Lappalainen) kohtaama väkivalta ei ole ilmeistä ja häikäilemätöntä, vaan produktion miehet epäilemättä kokevat olevansa suorastaan valveutuneita: ”Tärkeää on, että sulla on tässä turvallinen olo.”

Kun ongelmallisia rakenteita ei nähdä, niitä ei ymmärretä myöskään purkaa.

Toinen tärkeä nosto koskee Suomen oikeuslaitoksen ongelmia. Miia Tervo näyttää seksirikosoikeudenkäynnin absurdiuden: traumatisoiva kokemus nostetaan vuosien odottelun jälkeen taas pinnalle ruodittavaksi, mutta oikeustalon väelle tapaus on vain arkista rutiinia.

Johannes Holopaisen epävarmasta syyttäjästä vain on tehty liiankin sählä. Prosessi olisi riittävän kuormittava silloinkin, kun kaikki sujuu periaatteessa mallikelpoisesti.

Intiimiydessään ja arkisuudessaan erityisen ahdistava on Reetta Aallon välähdys bileiden jatkoilta. Poika mankuu vain hetkeksi tytön (Suvi Blick) viereen, mutta ei tietenkään tyydy siihen.

Kärjistys, joka toimii lyhytelokuvassa, muuttuu pitkän elokuvan osana helposti rautalangaksi.

Episodeissa on ongelmallisiakin näkökulmia. Jenni Toivoniemen kuvaamissa firman juhlissa iäkkäämpi ja isokokoisempi nainen asettuvat miesten puolelle selittäen, että ei heitä kyllä ole koskaan ahdisteltu. Alli Haapasalon osiossa kouriminen on ulkoistettu Etelä-Eurooppaan, vaikka yhtä hyvin se voisi sijoittua Suomeen.

Kärjistys, joka toimii lyhytelokuvassa, muuttuu pitkän elokuvan osana helposti rautalangaksi. Tottumiskysymyksessä on ansiokasta, että tärkeät kertomukset tavoittavat yhtenä elokuvana varmasti laajemman yleisön.

Elokuvallisesti Tottumiskysymys ei silti täysin pysty perustelemaan, miksi episodit on koottu yhteen juuri tällä tavalla.