Vuoden 1958 jälkeen Neuvostoliitolla oli vuosikymmenien ajan viimeinen sana Suomen hallitusratkaisuihin ja sitä kautta ote koko yhteiskunnan kehitykseen. Yksilötasolla suhteita hoidettiin siten, että Neuvostoliiton suurlähetystö järjesti merkittäville suomalaisille poliitikoille oman kontaktihenkilön.
Tätä kautta Neuvostoliitto pystyi vaikuttamaan Suomen sisäpolitiikkaan. Neuvostoliiton suurlähetystö vaikutti konkreettisiin päätöksiin, jotka koskivat Suomen hallituksen kokoonpanoa.
Suomettumiseen liittyy läheisesti myös termi itsesensuuri. Myös lehdistössä ja kirjallisuudessa harjoitettiin itsesensuuria eli Neuvostoliitolle vihamieliseksi katsottua ”neuvostovastaista” materiaalia ei aina julkaistu.
Nyt näyttäisi siltä, että olemme tämän ajan sivuuttaneet. Kuitenkin jonnekin selkäytimen jatkeeseen on jäänyt tapa seurata mitä kaikkea meitä koskevaa propagandaa itärajan takaa julki tuodaan. Olkoon kuka tahansa ja tahansa, se löytyy tiedotusvälineistämme reaaliajassa. Näin pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin.
Itärajan takana muistetaan vanhat tavat vaikuttaa meidän tekemisiimme. Nykykielellä sitä sanotaan hybridivaikuttamiseksi. Apulaisiakin löytyy meiltä omasta takaa. Tavat ovat muuttuneet nykyaikaisemmiksi. Ne pitää havaita ja opetella suhtautumaan niihin neutraalisti.
EU:hun liittyminen, jota sitäkin jotkut vastustavat, antoi meille leveämmät hartiat. Natoon liittyminen vahvisti niitä vahvasti.
Jospa me nyt osaisimme ajatella niin, että itsekin voi tehdä Suomelle tärkeitä päätöksiä. Pitää tiedostaa se, että vaikutusyrityksiä tulee, uhkauksiakin, silti päätökset tehdään omista lähtökohdistamme. Viiteryhmä ja ystävät ovat nyt lännessä, eivät itärajan takana. Pidetään siitä kiinni.