Elämäni biisi-ohjelma (4.11.) oli räikeä esimerkki siitä, miten yksipuolisella tavalla voidaan tuoda presidentinvaalien ehdokkaita esille. Paikalla oli viisi keski-ikäistä miestä, joista osa oli tuonut Amerikan mallin mukaan yleisön joukkoon vaimot ja muut lähisukulaiset. Heidän ympärille oli helppo rakentaa nyyhkytarinoita. Mikä on kyseisen vaalityön rahallinen arvo ehdokkaille?
Elämäni biisi loppuu tältä vuodelta. Minkälaisena se jatkuu ensi vuoden puolella, jäi epäselväksi. Ehtiikö verovaroin ylläpidettävä Yleisradio järjestää vastaavanlaisen ohjelman vaalin kolmelle naisehdokkaille? Jos ei, Yle syyllistyy moraalisessa mielessä törkeään verovarojen väärinkäyttöön ja yksipuoliseen tiedonvälitykseen.
Kehotankin naisäänestäjiä näyttämään kaapin paikan mieskulttuuria edustaville miehille. Samalla annatte epäluottamuslauseen Ylelle ja mieskulttuuria tukevalle naistoimittajalle. Muistakaa naiset, että teitä on enemmän kuin miehiä, teillä on valta ja voima. Käyttäkää sitä.
Oma äänestyskäyttäytymiseni ratkesi ohjelmaa katsoessani. Yksikään ohjelmassa olleista ei tule saamaan ääntäni, ei toisellakaan kierroksella. Jos silloin on valittavana kaksi ohjelmassa mukana ollutta, jätän tyhjän lapun. Kannanotto se on sekin. Ääntäni ei Amerikan tyylillä saada.