Maailma on myllerryksessä ja naapurissa käydään armotonta sotaa. Suomen nuorillakin on pelkoa Ukrainan ja oman maan puolesta.
Korona järsi koulutustuloksia ja eristi nuoret toisistaan, mikä näkyy jälkijättöisesti pahoinvointina. Työelämä rassaa jo ennakkoon. Kannattaako mikään? Osaanko ja jaksanko?
Nuorten ahdingon vähentämiseksi meidän pitää luoda Suomi, jossa kannattaa elää ja yrittää. Suomi, joka huolehtii heikoimmista, mutta palkitsee, kun yrität ja teet parhaasi. Emme saa jättää nuoria suremaan velkataakkaa, joka nujertaa kehon ja mielen ja vie tulevaisuuden uskon. Nuoret tietävät, että valtiovelat jäävät heidän maksettavaksi. Sitä toitotetaan joka tuutista. Siksi talous on saatava kuntoon.
Moni vastavalmistunut saa Kelalta velkakirjeitä opintojen aikana tekemästä työstä, kun ansiorajat ovat ylittyneet. Tämä nakertaa nuoren vastavalmistuneen uskoa Suomen systeemiin. Miten he, jotka eivät mitään tee, saavat rahaa tilille kuin manulle illallisen säännöllisesti? Nykysysteemi ruokkii vastakkainasettelua.
Nuoret eivät ole tyhmiä. He vertailevat toistensa tuloja ja etuisuuksia. Yleensä nuori vastavalmistunut saa palkkaa, joka juuri ja juuri ylittää Kelan etuisuudet, kuten asumistuen. Nykynuoret panostavat myös vapaa-aikaan, eivät vain työntekoon varsinkaan, jos se ei kannata. Ei ole hyvä, että nuoret aikuiset laitetaan punnitsemaan työnteon ja joutenolon kannattavuutta.
Kaikenlaista tarinaa kuulee, kun nuorten kanssa keskustelee. Se, mikä näyttää pahalta, on yleensä sitä. Olen kuullut esimerkkejä vielä kouluja ja opintoja käyvistä nuorista, jotka eivät enää hae kesätöitä, koska "ei se kannata, ei mitään järkee".
Olen huolestunut nuorista. Meidän tulee luoda heille uskoa tulevaisuuteen. Se onnistuu tukemalla, rohkaisemalla ja kertomalla, että ”kyllä se kannattaa”. Lisäksi tarvitsemme täysmuutoksen nykysysteemiin, joka vie nuorten tulevaisuudenuskon ja alistaa ihmisen passiiviseksi.