Eija Ku­jan­suu on val­vo­nut öisin jo viisi vuotta, koska silloin met­sä­jä­nis ei arkaile – ha­vain­to­jen­sa pe­rus­teel­la hän ei pidä lajin tie­teel­li­ses­tä nimestä eikä met­säs­tys­ajan­koh­das­ta

Lokakuussa 2015 Eija Kujansuu oli törmätä metsäjänikseen. Hän vietti aikaa Saariselällä Inarissa, ja oli palaamassa kävellen tukikohtaansa oltuaan lähimaastossa kuvaamassa riekkoja.

Lähes jalan alta, katajapensaasta, säntäsi nuori jänis kaartaen kohti ojanpenkkaa. Hetkeä ennen notkelmaa se äkkiä jarrutti ja pysähtyi vilkaistakseen taakseen. Kun kukaan ei seurannut, se jäi niille sijoilleen tuijottelemaan häiritsijäänsä. Alkusäikähdyksestä toivuttuaan se halusi myös nähdä lähempää kuka sen herätti kesken unien.