Suomen ja USA:n välille neuvoteltu sotilasyhteistyösopimus (DCA) sallii USA:n armeijalle pääsyn 15 alueelle. Lapissa niistä on viisi. Osa alueista on Suomen ja USA:n armeijoiden yhteisessä käytössä, mutta sovituille paikkakunnille tulee myös alueita ja rakennuksia, jotka ovat yksinomaan USA:n armeijan käytössä ja määräysvallassa.
Sopimuksessa USA:n joukkoja kohdellaan ikään kuin miehitysarmeijana: maahan tulevilta ei vaadita viisumia eikä passia eikä heihin sovelleta ulkomaalaisten valvontaa ja rekisteröintiä koskevia säädöksiä. Myöskään Suomen rikoslaki ei ulotu täällä oleviin USA:n joukkoihin.
USA:n joukoilta ei peritä lennonvarmistus-, luotsaus-, satama- eikä muitakaan vastaavia maksuja. USA:n armeijan yksiköt eivät maksa hankinnoistaan ja käyttämistään palveluista arvonlisä-, myynti-, käyttö-, valmiste- tai muitakaan veroja. USA:n joukkojen jäsenet ja näiden huollettavat eivät maksa veroja, korvauksia, lupamaksuja tai vastaavia maksuja.
Sopimus lupaa USA:n armeijalle vapaan pääsyn Suomen teille, satamiin ja ilmatilaan. Silloin kun USA:n armeija katsoo sen tarpeelliseksi (poikkeuksellisissa olosuhteissa), USA:n joukot voivat käyttää sotilaallista voimaa (toteuttaa välttämättömät toimenpiteet) missä hyvänsä Suomen alueella ylläpitääkseen USA:n joukkojen puolustusta ja turvallisuutta sekä niiden sotilaallisten operaatioiden jatkuvuutta.
Sen lisäksi, että sopimuksessa Suomi nöyryytetään miehitetyn maan asemaan, se lisää Suomen ja Venäjän välistä epäluuloa ja jännitystä. Väitetyn turvallisuuden lisääntymisen sijasta vaarallisen sotilaallisen konfliktin todennäköisyys kasvaa.
Suomen turvallisuuden ja itsemääräämisoikeuden säilyttämisen vuoksi eduskunnan tulee hylätä nöyryyttävä DCA-sopimus.