Minulle iski kuudenkympin kriisi. Ystäväni sanoi, ettei sellaista ole olemassakaan. Minä sanoin, että kyllä voi olla. Minulla on.
Onnistuin hyppelemään iloisesti kolmenkympin, neljänkympin ja vielä viidenkympin merkkivuoden yli sen enempää ajattelematta asiaa. Mutta nyt jysähti.
Epätietoisena seison lapaset kädessä, huonosti istuvat farmarihousut jalassa ja ihmettelen, että onpa tämä elämä lyhyt ja minne ne kaikki vuodet hävisivät?
Ja mikä minä nyt olen, varhaisvanhus? Ajattelen 80-lukua niin kuin se olisi ollut eilen.