Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Tuo vanha kansanviisaus on pätevä edelleenkin.
Sote-alueiden perustamisen takia pitää kuntien hakea säästöjä muun muassa valtuustojen ja lautakuntien koon supistamisilla/yhdistämisillä ja tämän tilanteen oikeudenmukaisemmalla henkilökuntapolitiikalla. Ei voi olla oikein, että kun kunnilta lähti toiminnoista ja rahoituksesta pois yli 60 prosenttia, se ei vaikuta yhtään kuntien hallintoon.
Kuntien pitää entistä ammattitaitoisemmin ja tiukemmin keskittyä valtiolta tuleviin lakisääteisiin velvoitteisiin, kuten koulutus, kaavoitus, infra sekä yhteiskunnan yleisen toimivuuden ja elinkeinojen edellytysten parantaminen laaja-alaisesti.
Sote-alueiden hallintoa ja organisaatiota tulisi keventää. Organisaatioita on tarkasteltava tehokkuuden ja paremman hoidon näkökulmasta.
Myös hyvinvointialue-edustajien määrän puolittaminen keventäisi kulurakennetta. Kun vaaleja on jo nyt liikaa, myös näiden edustajien nimeäminen voitaisiin hyvin antaa kuntien tehtäväksi. Valinta tehtäisiin suhteessa kuntien asukaslukuun porrastaen niin, että alueen suuriin kuntiin kohdistuisi progressiivinen edustajamääräleikkuri. Näin pienilläkin kunnilla olisi vaikutusta asioita päätettäessä.
Myös kokous- ja puheenjohtajapalkkioita olisi varaa leikata ja piilopuoluetuesta (ryhmäraha) tulisi luopua kokonaan. Maanlaajuisesti hyvinvointialueiden hallinnoille esitetyt säästöt toisivat kymmeniä miljoonia lisää rahaa hoitotyöhön.
Lisäksi pitää myös uskaltaa arvioida sitä, onko viisasta, että Suomessa on näin monta hyvinvointialuetta.