Kevitsan uutisoitiin (LK 27.3.) hakevan puhtaan siirtymän tukea perustoimintansa eli louhimisen jatkamiseen sekä investointeihin kuten kuskittomiin autoihin. Bolidenin 172 miljoonan jättihakemus kaivoksen elinkaaren pidentämiseen herättää kysymyksiä.
Jos yhtiö ei todella voi toimia ilman lisätukea, onko sen toiminta kannattavaa tai turvallista? Jos ruotsalainen yhtiö tekee tuottoa ja voi toimia ilman tukea, miksi se hakee Suomen valtion tukea? Bolidenin 2024 liikevoitto oli 1,27 ja liikevaihto 8,33 miljardia euroa, Kevitsan yksikön liikevoitto oli 70 miljoonaa euroa.
Kaivoksessa louhitut nikkeli ja kupari ovat EU:n määrittelemiä strategisia mineraaleja, mutta se ei tarkoita, että louhimista pitäisi jatkaa esiintymän köyhtyessä ympäristön kustannuksella. Kaivoksen jätealtaat ovat vuotaneet nikkeliä ja muita metalleja pohjavesiin jo lähes vuosikymmenen, ja haitta-ainepitoisuudet ovat kasvussa yhtiön hätäpumppauksista huolimatta. Puhtaasta siirtymästä kaivoksen yhteydessä puhuminen tuntuu absurdilta.
Yhtenä Kevitsan perusteluista tukihakemukselle oli sivukiven suuri määrä malmioon pääsemiseksi. Kevitsa tuottaa lähes puolet Suomen kaikkien kaivosten sivukivestä.
Kaivoslaki velvoittaa, ettei louhinnassa ja hyödyntämisessä saa tapahtua kaivosmineraalien ilmeistä tuhlausta. Suomen löyhä kaivoslainsäädäntö ja puutteellinen valvonta valitettavasti houkuttelevat hyödyntämään myös köyhiä malmioita, mikä johtaa ylisuuriin sivukivimääriin suhteessa hyödynnettäviin mineraaleihin.
Yhteiskunnan ei tule tukea kaivosjätteen tuotantoa. Kuka maksaa kaivoksen jälkihuollon kaivoksen sulkeuduttua, jos jo perustoiminnan katsotaan olevan uhattuna ilman valtion tukea?