Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi esitti huolensa siitä, miten poliitikot ovat ottaneet kantaa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen toimintaan itärajan sulkupäätösten yhteydessä.
Ottamatta kantaa itse asiaan totean, että oikeuskansleri ja hänen varamiehensä ovat poliittisia valintoja. Hekään eivät ideologisesta taustastaan irti pääse. Poliittisesti valitut virkamiehet tekevät ratkaisunsa viime kädessä omien arvojensa ohjaamina, jotka voivat olla voimakkaastikin ideologisesti värittyneitä.
Ei oikeuskanslerin lausunnot eikä korkeimman oikeuden tuomarien päätökset ole absoluuttinen totuus, vaan heijastavat tulkintoja. Jos käräjäoikeus toteaa jonkun asian laittomaksi, hovioikeus lailliseksi ja korkein oikeus jotensakin siltä väliltä, voidaankin kysyä, kuka on oikeassa.
Kaikki oikeusasteet ovat mielestään oikeassa, mutta perustelevat oikeassa olemisensa eri tavalla, koska tulkitsevat lakia eri tavalla. Ne ottavat asiaan vaikuttavia seikkoja eri tavalla huomioon ja päätyvät näin erilaiseen lopputulokseen.
Ylimmän oikeusasteen päätös on tietysti lopullinen, muttei tarkoita sitä, että se olisi oikea. Se on vain päätöstä tehneiden tuomareiden tulkinta asiasta ja sitä voi pitää heidän mielipiteenään.
Koska sama asia käsitellään kolmeen kertaan, päätös on todennäköisesti oikea, mutta silloin alempien oikeusasteiden erilaiset päätökset ovat olleet vääriä, eivätkä siten lainmukaisia ainakaan siinä määrin, että ne olisi pysyneet muuttumattomana ylemmissä oikeusasteissa.
Kaikkien oikeusasteiden päätöksiä voidaan pitää asiasta päättäneiden tuomareiden mielipiteenä. Joskus päätökset oikeudessakin syntyvät äänestyksellä – esimerkiksi yksi eri, kaksi samaa mieltä. Jollakin toisella tuomarikokoonpanolla saattaisi tulla erilainen tulos.
Samalla tavalla voidaan oikeuskanslerin lausuntoa tai päätöstä pitää mielipiteenä. Kukaan ei ole, eikä saa olla Suomessa arvostelun yläpuolella – ei edes presidentti.