Suomalaiset maajoukkueuimarit valmentajineen virittävät jo systeemeitään olympiakauteen 2024. Fukuokassa uidaan kesällä MM-mitaleista ja aikaikkuna Pariisin olympialaisten tulosrajoihin avautui maaliskuussa, mutta suomalaiset pohjustavat harjoituksissaan ja kilpailuissaan olympiakautta.
– Tänä vuonna harjoittelua kannattaa tehdä vähän rajummalla kädellä ja hakea isoa kehitystä perusominaisuuksiin. Tämä koskee varsinkin uimareita, joille viime vuosi oli sairastelun takia vaikea, uimareiden päävalmentaja Eetu Karvonen kertoo.
– Nyt harjoittelussa sopii myös kokeilla erilaisia juttuja. Voi ottaa isompia riskejä ja selvittää ensi vuodeksi, mikä harjoittelussa oikeasti toimii.
Karvonen ottaa esimerkiksi valmennettavansa, Tokion 2021 olympialaisten pronssimitalistin Matti Mattssonin.
– On pari teknistä asiaa, joita yritämme kehittää. Toivomme, että muutokset tuovat tulosta, mutta vasta kesän MM-kisoissa nähdään, olemmeko onnistuneet niissä, Karvonen selvittää eikä paljasta aivan tarkasti, mitä muutoksia kaksikko juonii.
– Ne liittyvät potkuun ja käsivetoon sekä veden vastuksen välttämiseen. Matin uinnissa on kaksi kohtaa, joissa kehon muotovastus voisi olla pienempi.
Entistä enemmän pitkälle radalle
Mattssonin on myös tarkoitus kokeilla harjoittelua 50 metrin radalla.
– Ennen Tokion olympialaisia ainakin 95 prosenttia harjoittelusta tehtiin lyhyellä (25 m) radalla. Nyt haluaisin viedä treeniä pitkälle radalle, jolla myös uidaan tärkeimmät kilpailut, Karvonen jatkaa.
Harjoittelu lyhyellä radalla on useampien käännösten ansiosta helpompaa. Pidemmällä radalla on vaikeampi säilyttää kilpailuvauhti.
– Tavoite on, että saisimme vietyä pitkälle radalle vauhdit, joita on saatu aikaan lyhyellä radalla. Transitio siihen suuntaan on kuitenkin vähän yskinyt, kun on ollut sairastelua.
Karvonen korostaa myös tässä ratkaisun kokeiluluonnetta.
– Olen valmis olemaan väärässä tässä asiassa, Karvonen vahvistaa.
– Harjoittelu lyhyellä radalla toimi hyvin kahden vuoden ajan ennen Tokiota. Palasimme harjoittelussa lyhyelle radalle, kun yksittäiset harjoitukset muuttuivat pitkällä radalla liian kuormittaviksi. Mutta sitä on mietitty, olisiko ollut parempi keventää niitä harjoituksia ja tehdä ne sittenkin pitkällä radalla. Sitä tässä nyt testaillaan.
Yhteistyöstä voimaa
Olympialaisiin tähtäävät uimarit rakentavat kauden kokemuksista mahdollisimman selkeät suunnitelmat olympiavuoteen. Päävalmentajan lisäksi suunnitteluun osallistuvat maajoukkueuimareiden henkilökohtaiset valmentajat Marko Malvela, Jere Jännes, Matti Mäki ja Petri Hirvonen.
– Tärkein juttu maajoukkuetoiminnassa on yhteistyö uimareiden ja varsinkin valmentajien kesken, Karvonen korostaa.
– Meillä on vähän huippu-uimareita. Tämän ryhmän kesken pystymme ratkomaan mahdollisia ongelmia paremmin kuin erillään.
Karvonen ottaa tässä esimerkiksi Malvelan kokemuksen.
– Minulla Matti on ainoa huippu-urheilija, jota olen valmentanut. Siinä voi tehdä paljon virheitä, mutta nyt ympärillä on ihmisiä, jotka kokemuksellaan auttavat huomaamaan niitä ja auttavat tekemään parempia päätöksiä.
Päävalmentajan roolikseen Karvonen mainitsee keskustelun organisoimisen.
– Meillä on tiimi, jossa keskustelemme jokaisesta uimarista. Mutta kutakin uimaria ymmärtää parhaiten henkilökohtainen valmentaja. Vahvuutemme on juuri tämä uimarin ja valmentajan suhde, Karvonen selittää vielä valmentajien ydinryhmän toimintaa.
– Jokainen voi tuoda siihen sitten joitain uusia ajatuksia ja voimme käydä pohdintoja, miten asioita voisi kehittää. Mutta sellaista en esimerkiksi kuvittele, että minä päävalmentajana voisin alkaa valmentaa esimerkiksi (vapaauimari) Ari-Pekka Liukkosta paremmin kuin Malvela.
Vauhti saisi kiihtyä
Suomalaisuimareiden viime kausi oli kovin repaleiden raskaan olympiakauden jäljiltä. Karvonen uskoo, että kuormitus kasvoi liialliseksi, kun olympialaisia seurasi nopeaan tahtiin ISL-liigan kilpailuita sekä lyhyen radan MM- ja EM-kilpailut.
– Kilpailusuma aiheutti melkoisen sairastelukierteen, ja sairastelua on ollut aivan liikaa myös tänä vuonna, Karvonen harmittelee.
Tilanne on huolestuttava.
– Ei kovin hyvin mene. Valitettavasti, Karvonen myöntää.
Toistaiseksi vain Mattsson, Ida Hulkko, Veera Kivirinta, Olli Kokko ja Laura Lahtinen ovat selvittäneet Fukuokan MM-kisojen tulosrajan. Olympiarajaa ei ole vielä kellään.
"Tulosraja menee sitten kun menee"
Rajoja tavoitellaan seuraavaksi viikonloppuna Tampereella sekä kuun loppupuolella Mare Nostrum -kilpailuissa Barcelonassa ja Monacossa
Karvonen toivoo, että urheilijat ajattelisivat tulosrajoja mahdollisimman vähän.
– On tietenkin parasta, että saisi tulosrajan heti, kun se on mahdollista. Stressin määrä on esimerkiksi olympiavuoden keväällä ja kesällä pienempi niillä, jotka tietävät jo olevansa kisakoneessa, Karvonen toteaa.
– Mutta kannattaisi vain keskittyä kehitykseen. Tulosrajat tulevat sitten sivutuotteena, kun ui ennätyksiä. Tulosraja menee sitten, kun se menee.
Fukuokan MM-kisojen uintilajit järjestetään 23.–30. heinäkuuta.
