Kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) ja Heikki Vestman (kok.) puolustavat (HS 3.7.) perustuslakivaliokunnan lausuntoa käännytyslaista. He katsovat perustuslain 73 §:n antavan valtuutuksen käännytyslain säätämiseen. Se koskee vain lain säätämisjärjestystä, ei valtuutusta.
Perusoikeuksista poikkeamisen valtuutuksesta säädetään perustuslain 23 §:ssä. Se koskee otsikon ”Perusoikeudet poikkeusoloissa” mukaisesti vain poikkeamista kyseisen luvun otsikon ”Perusoikeudet” mukaan vain siinä lueteltuja perusoikeuksia, kuten omaisuuden suojaa, oikeutta työhön ja elinkeinovapautta. Yleiset ja hyvin globaalit Ihmisoikeudet eivät ole luettelossa.
Jos perusoikeuksista poiketaan, poikkeusten on oltava "Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia". Säännös velvoittaa noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, ei oikeuta niistä poikkeamista.
On selvää, ettei käännytyslain soveltaminen sellaisenaan merkitse rajavartiomiehen syyllistymistä rikokseen. Siinä kansanedustajat ovat oikeassa. Jos rajavartiomies sen sijaan rikkoo pakolaissopimuksen artiklaa ehdottomasta palautuskiellosta tai pahoinpitelee maahan tulijaa, hän syyllistyy rikokseen.
Toisin kuin Ojala-Niemelä ja Vestman väittävät mitätöidäkseen rajavartiomiehen rikosvastuun, kyse ei ole normien hierarkiasta vaan abstraktin ja konkreettisen rikosvastuun erosta. Sitä opetetaan oikeustieteen opinnoissa.
Kansanedustajien mukaan ”poikkeus koskee vain valtion sisäistä oikeutta” aivan kuin Suomen valtion laki voisi koskea Suomen ulkoista oikeutta. Maininta ei oikeuta poikkeamaan kansainvälisistä velvoitteista, joihin Suomi on sitoutunut. Sitoutumalla, säännönmukaista eduskuntalailla, EU:n peruskirja ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat tulleet osaksi Suomen sisäistä oikeutta.
Valtiosopimukset menevät kansallisen lain ”yli”, ellei valtiosopimus ole jättänyt joiltakin osin sopimuksen soveltamista kansallisen soveltamisen tai poikkeamisen varaan. Näin ei ole turvapaikan hakuoikeuden, palautuskiellon ja todellisen muutoksenhaun osalta. Muutoinhan valtiosopimukset menettäisivät merkityksensä.
Suomessa laillisuuden kunnioittaminen on ollut osa tärkeää itsetuntoa, itsekunnioitusta ja suojaa ulkoisia paineita kohtaan. Näin oli 1900-luvun alussa Suomen taistellessa lain avulla Venäjän sortotoimia vastaan.
Nyt on samanlainen tilanne. Demarit ja kokoomuskin ovat taipumassa populistisen paineen alla muka kansallisen turvallisuuden ja itsemääräämisoikeuden nimissä. Ne eivät ole vaarantuneet, vaikka Suomessa on 370 000 ulkomaan kansalaista ja vaikka 2015 Suomeen tuli 35 000 turvapaikan hakijaa.