Tänään eduskunta käsittelee Euroopan unionin koronaelpymisrahastoa. Vaatimaton 750 miljardin euron paketti rakennettiin vastalääkkeeksi koronan aiheuttamalle talouskurimukselle Euroopassa.
Elvyttää pitää silloin, kun on elvytyksen aika. Mutta kannattaa muistaa, että koronapaketti on suuruudeltaan vain murto-osa siitä Euroopan keskuspankin osto-ohjelmasta, joka käynnistettiin vuosia sitten, paljon ennen kuin koronasta oli kuultu mitään. Riskit kasaantuvat.
Osa osto-ohjelman sitoumuksista tehtiin yhteisvastuullisesti, eli mekin vastaamme niistä. Taksikaan ei koskaan ole niin täynnä, etteikö siihen maksaja mukaan mahtuisi. Uutta rahaa luodaan ilman reaalista vastinetta.
Itse asiassa koronakriisi tuli taivaan lahjana monelle maalle ja pankille. Sen suojissa voidaan rakenteelliset talouden ongelmat siivota syrjään ja vastuut sosialisoida. Näin ”pelastetaan” Eurooppa – omien omistusten suojelemisen ohella.
Euroopan perussopimus, artikla 123, kieltää keskuspankkia rahoittamasta jäsenmaiden velkaa. Ratkaisu löydettiin siten, että velan rahoitus kierrätetään pankkien kautta. Näin toimii osuuskauppaväki ja pääkonttorin pojat. Löysän rahan jakaminen johtaa siihen, että velan vastineen arvo hämärtyy ja tietoisuus riskeistä häviää. Se johtaa moraalikatoon.
Mutta jos sataa taivaasta mannaa, olematonta rahaa, kyllä sitä sinne pumpataankin – valitettavasti vain oikeita euroja. Ilmavoimien operaatiopäällikkö, eversti Juha-Pekka Keränen ilmoitti räyhäkkäästi, että suomalaiset ovat valmiit pudottamaan kuusisataa vihollisen sotilaskonetta, jos tilanne tulee päälle. Pudotussuhteeksi laskettiin yhden suhde kymmeneen. Lieneekö takautuma viime sotien ajalta, tarkoituksellista propagandaa vai ammattimiehen asiantuntija-arvio?
Vaikka olisin kypäräpäinen pappi ja kokoomuslainen kansanedustaja, niin sillä tiedolla, jonka olen näiden vuosien aikana hankkinut, kyseenalaistaisin kaavaillun hävittäjähankinnan. Puolustusvoimien hankintojen yhteydessä hoetaan, että siviilit eivät näistä asioista mitään ymmärrä, vaan päätökset pitää jättää ammattimiehille.
Jos tuota logiikkaa laajentaa ja vie pidemmälle, niin eduskunnassa maatalouden asioista päättäisivät vain maanviljelijät, sosiaali- ja terveydenhoidosta vain hoiva-alan ammattilaiset ja lääkärit, koulutuksesta opettajat ja metsätaloudesta metsänhoitajat, metsätalousinsinöörit ja metsurit. Alkoholipolitiikkaan eivät missään nimessä kajoaisi uskovaiset raivoraittiit.
Markus Mustajärvi