Eduskuntavaaleissa ratkaistiin Suomen suunta seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Kultaa nappasi kokoomus Orpon johdolla, hopealle kiri perussuomalaiset ja SDP sai himmeimmän pronssimitalin. SDP kuului vaalien voittajiin ja saimme kolme uutta edustajan paikkaa. On sanomattakin selvää, että pääministerikauden jälkeen sosialidemokraattiselle puolueelle on tilausta, ja ennen kaikkea mikä tärkeintä: luottamusta.
Rakennettaessa kokoomuksen johdolla maahan porvarihallitusta hyvinvointiyhteiskunnan ja työläisten puolustajia taas tarvitaan, kun uhkana on, että perusporvarit moukaroivat oikein urakalla työntekijöiden suojaksi tarkoitettua lainsäädäntöä. Työväenliike on aina ollut aikaansaava muutosvoima. Se on ollut sitä syntyessään taistelemaan köyhyyttä ja kurjuutta vastaan ja on sitä nykyisellään taistellessaan eriarvoistumista vastaan.
Odotettavissa on kova hallitusohjelma, joka tietää leikkauksia ihmisten toimeentuloon ja julkiseen sektoriin sekä päätöksiä, jotka synnyttävät jännitteitä työmarkkinoille. Leikkauksia kaavaillessaan toivon, ettei hallitus unohda sosiaalista omaa tuntoa eikä laita leikkausten maksajiksi kaikkein heikko-osaisimpia.
Lisäksi Orpo on täysin sulkenut silmänsä miljardin euron vajeesta sosiaali- ja terveydenhuollossa ja onkin syytä ihmetellä, mitä muuta tulee vielä yllätyksenä.
Edellisen Sipilän porvarihallituksen jäljet olivat karmeat ja paikattavaa Marinin hallituksella riitti. Kuten muistamme, tällöin tehtiin sarja työelämää heikentäviä päätöksiä kuten aktiivimalli, työttömyysturvan ja lomarahojen leikkaukset ja irtisanomissuojan heikentäminen muutamia esimerkkejä mainitakseni. Mielestäni työelämän kehittämisessä on vaalittava luottamuksen ja sopimisen kulttuuria.
Toivon, että perusporvarihallitus muistaa myös, että sanelulla ja pakolla ei tätä maata ole rakennettu eikä rakenneta tulevaisuudessakaan. Kolmikantaisella sopimisella on tässä maassa pitkät perinteet ja sillä on saatu parhaimmat tulokset ilman turhaa riitelyä.
Perussuomalaisilla on nyt lupausten lunastamisen aika. Meillä on syytä odottaa energian ja polttoaineiden hinnan laskua ja sodan päättymistä.
Perussuomalaisten edellisen vaalivoiton jälkeen on vielä muistissa kuinka nuttu kääntyi nurin monessa asiassa: ei mennyt Kreikan piikki kiinni, vaan tuli kolmas tukipaketti, ei loppunut maahanmuutto, vaan tuli kaikkien aikojen pakolaisvyöry, työmies ei ollut sittenkään palkkaansa ansainnut, vaan tuli pakkolait.
Nyt sama kaava näyttää toistuvan ja ennen kuin muste oli ehtinyt edes kuivaa äänestyslipuissa kanta muuttui kikymaksuihin. Perussuomalaiset ilmoittivat ennen vaaleja kannattavansa kikymaksujen siirtämistä takaisin työntekijöiltä työnantajien maksettavaksi, joka olisi kohentanut pienituloisten palkansaajien asemaa. Kunnes puolue kamppailun tiimellyksessä pyörsikin kantansa asiaan ja osoittautui, ettei puolue olekaan duunarin todellinen ystävä.