Olin kymmenen päivän eräretkellä Vätsärissä. Tarkoituksella siivosin pääni puhtaaksi työasioista, enkä avannut reissun aikana yhtään sähköpostiviestiä. Työstä irtaantumista helpotti se, ettei retken ensimmäisten päivien aikana ollut minkäänlaisia yhteyksiä ulkomaailmaan.
Puolentoista viikon jakso oli ensimmäinen yli kahteenkymmeneen vuoteen, kun pääsin näin pitkäksi aikaa töistä eroon. Se kyllä kannatti. "Sivistyksen" pariin palattuani huomasin, että maailma pyörii sittenkin, poissaolostani huolimatta.
Vaikka en tietoisesti ajatellutkaan työhön liittyviä asioita, alitajunta teki töitä. Kun on aikaa miettiä muutakin kuin päälle kaatuvia asioita, kokonaisuudet hahmottaa paremmin. Samalla pystyy tarkastelemaan myös omia tekemisiään enemmän ulkopuolisen silmin. Kaukaa näkee tarkemmin.
Luonto opettaa nöyryyttä. Jos ei opi hyvällä, niin sitten kovemman kautta. Sama pätee politiikassakin. Paljon olen miettinyt perussuomalaisten taivalta yhden kansanedustajan eduskuntapuolueesta keskeiseksi hallituspuolueeksi. Timo Soinin opinnäytetyö hakee vertaistaan Suomen poliittisessa historiassa. Mutta kaikella on hintansa.
Populismista gradunsa tehnyt Suomen pitkäaikaisin puoluejohtaja Soini tietää tarkasti oman ja puolueensa aseman. Hallitusneuvotteluissa perussuomalaiset möivät kaikki keskeiset vaalilupauksensa. Työmiehen ja -naisen asia unohtui heti, kun hallitusovea raotettiin. Eurotukipäätökset on tehty perussuomalaisten suostumuksella ja olematon EU-pakko kelpasi perussuomalaisille viikunanlehdeksi, kun Metsähallitus pakkoyhtiöitettiin. EU-puun juurella heilunut kirves kolahti omaan nilkkaan. Ulkoministeri Soini on joutunut pakon edessä paljastamaan myös oman kantansa Nato-jäsenyyteen. Siinä Ameriikan aamupuuroille tulee hintaa.
Timo Soini tietää, että ennen vaaleja pitää ulosmitata se, minkä pystyy. Kansa kun on niin arvaamaton, ettei siihen koskaan voi luottaa. Se saattaa tehdä äänestyskopissa omat ratkaisunsa. Tuoreet puoluekannatusmittaukset antavat osviittaa. Yli puolet perussuomalaisten vaalikannatuksesta on jo huvennut.
Veteraaniedustaja Pentti Oinonen varoitteli jo, että puolue saattaa luisua satiaispuolueeksi. Viime kaudellahan perussuomalaiset rienasivat hallituksen pieniä puolueita takiaispuolueiksi. Epäilen, että tällä menolla perussuomalaista tulee mutiaispuolue. Mutiainen kun on niin pieni eläin, että se elää satiaisen munissa.
Timo Soinin ei ehkä olisi kannattanut viimeisessä kirjassaan haukkua Pentti Oinosta niin kovin sanoin kuin teki. Soinihan ilmoitti, että ilman häntä Oinonen potkisi vieläkin potkukelkkaansa Rautavaaralla. Ylimielisyyden puuskassa lausutut sanat kiertävät useimmiten takaisin.
Ennustan, että Timo Soini järjestelee ennen eduskuntakauden loppua itselleen sopivan lähettilään paikan. Hänellä on siihen täysi oikeus, koska perussuomalaiset on hänen ikioma puolueensa, jolle hän saa tehdä ihan mitä haluaa.