Kolumni

Eduskunnasta: Aktiivimallille hauskat hautajaiset

Lapin kansanedustajat kirjoittavat Eduskunnasta-kolumneja vuoroviikoin Uusi Rovaniemi -lehteen. Tällä viikolla vuorossa on vasemmistoliiton Markus Mustajärvi.
Lapin kansanedustajat kirjoittavat Eduskunnasta-kolumneja vuoroviikoin Uusi Rovaniemi -lehteen. Tällä viikolla vuorossa on vasemmistoliiton Markus Mustajärvi.
Kuva: Pekka Aho

Vuodenvaihteessa lakkautettiin aktiivimallin leikkuri. Se rokotti jokaista työtöntä, joka ei kyennyt täyttämään aktiivisuusehtoa.

Toimeentulon liki viiden prosentin kaavamaisella leikkauksella  ei ollut tosiasiallista kytkentää työttömän aktiivisuuteen eikä työttömän elämäntilanteeseen. Aktiivimalli-sanan käyttäminen on osoitus siitä, että järjettömätkin hankkeet pyritään naamioimaan käsitekikkailun taakse.

Turhaan ei Sipilän hallituksen työministeri Jari Lindström tilittänyt lehtihaastattelussa, että hän katuu ministeriajastaan kaikkein eniten aktiivimallia. Syytä onkin katua, vaikka tehtyä ei tekemättömäksi saa. Lindström laitettiin Sipilän hallituksessa tekemään likainen työ, kun uskottiin enemmän keppiin kuin porkkanaan.

Aktiivimalli valitsi useimmiten kohteekseen syrjässä asuvan, vähemmän koulutetun ja iäkkäämmän työttömän, mutta kyllä siitä riemusta saivat nauttia monet muutkin.

"Aktiivimalli-sanan käyttäminen on osoitus siitä, että järjettömätkin hankkeet pyritään naamioimaan käsitekikkailun taakse."

Rinteen, myöhemmin Marinin hallitus asetti keskeisimmäksi talous- ja työllisyyspoliittiseksi tavoitteekseen työllisyysasteen nostamisen 75 prosenttiin. Lähistoriassa on kuitenkin ollut ajanjaksoja, jolloin työttömyysaste on laskenut, työllisyysaste noussut, mutta kansantalouteen tehdyt kokonaistyötunnit ovat vähentyneet.

Työllisyysasteen tilastoinnissa arvioidaan samanlaiseksi työlliseksi se, joka tutkimusviikon aikana tekee muutaman työtunnin ja sellainen työntekijä, joka voi tehdä vaikka kuusikymmentuntisen työviikon.

Hallituksen asettamat työllisyystyöryhmät arssinoivat parhaillaan, kuinka työllisyysastetta saadaan nostettua ja kuinka jokainen halukas ja töihin kykenevä pääsisi työn syrjään kiinni. Nyt viimeistään pitäisi löytyä rohkeutta ennakkoluulottomiin avauksiin ja kokeiluihin.

Voimme hyödyntää piileviä työvoimareservejä, jos nopeutamme vastavalmistuneitten pääsyä siihen ensimmäiseen työpaikkaan, jos kykenemme sovittamaan perhe- ja työelämän paremmin yhteen ja parannamme työelämän laatua, jotta mahdollisimman moni iäkkäämpi työntekijä haluaisi ja kykenisi jatkaa työuraansa.

Myös työperäinen maahanmuutto tulee lisääntymään, mutta se ei saa tarkoittaa kenenkään työehtojen polkemista eikä halpatyömarkkinoiden luomista.