Vanha metsä nielaisee Auttikönkään kumun.
Ikiaikainen veneenvetoreitti kiemurtelee harjulla kapeana ohi Auttijoen kuohuvimman kosken. Polkua ei tarvitse kävellä autolta kuin joitakin satoja metrejä, kun määränpää pilkottaa jo puiden lomasta.
Harmaantunut puuaita suojelee muutaman neliön laikkua, jonka koskemattomassa varvikossa puolukat ja mustikanlehdet punastelevat.
Aitaa vasten nojaa risti. Sen poikkipuu on vinossa.
