Au­to­suun­nis­tus­ta voi har­ras­taa ta­val­li­sel­la per­he­au­tol­la – "kuin sprint­ti­suun­nis­tus­ta" totesi ke­min­maa­lai­nen Suunta 2000 -seuran pu­heen­joh­ta­ja

Autosuunnistuksessa kierretään kartalle merkittyjä reittejä, jonka varrelle ripoteltujen kylttien numerotunnukset kirjataan ylös.

Keminmaan Savotan Sannin piha täyttyy autoista. Suurimmaksi osaksi näistä menopeleistä ei päälle päin huomaa, että alkamassa on autourheilukilpailu. Harrastelijatasolla autosuunnistusta voi kisailla ihan tavallisella perheautolla.

Autosuunnistuksessa kierretään kartalle merkittyjä reittejä, jonka varrelle ripoteltujen kylttien numerotunnukset kirjataan ylös. Reitti pitää kiertää täsmällisesti. Ajan kulumista seurataan reitin varrelle sijoitetuilla tarkastuspisteillä.

–Lajissa aika ei ole niin oleellinen asia kuin se, että löytää kaikki rastit. Rastien puuttumisesta tulee 600 virhepistettä ja myöhästymisestä tulee yksi virhepiste sekuntia kohden. Rastin löytämättä jättäminen vastaa siis kymmenen minuutin myöhästymistä, selventää Einari Fyhr Autoliiton Kemin seudun osastolta.

Fyhrin mukaan autosuunnistuksessa tyypillisintä on, että rastit sijaitsevat suppealla alueella.

–Yleensä lähdetään pois isoilta teiltä ja pyöritään esimerkiksi teollisuusalueella. Reittikilvet ovat ennalta ilmoittamattomissa paikoissa. Et tiedä, missä reittiasemat sijaitsevat, ja niiden havaitsemisesta tulee se löytämisen riemu, Fyhr kertoo.

Fyhrin mukaan autosuunnistus, kuten ei tavallinenkaan suunnistus, ole periaatteessa vaikea laji.

–Huipuksi kehittyminen ottaa aikansa.

Kakkoseksi ajoivat Tuomo ja Seppo Vainikainen.
Kakkoseksi ajoivat Tuomo ja Seppo Vainikainen.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Huipuista puheen ollen. Oululaiset Vainikaiset ovat siirtyneet autosuunnistuksen pariin rallimaailmasta noin kymmenen vuotta sitten. Tässä Meri-Lapin teillä kiertävässä kisassa voiton vievät Kaarlo ja Jyrki Vainikainen , kakkoseksi ajavat Tuomo ja Seppo Vainikainen .

–Laji ei vaadi suurta rahallista panostusta. Harjoituskisoissa voi ajaa siviiliautoilla, mutta oikeisiin kisoihin niillä ei ehkä kannata lähteä, Seppo Vainikainen toteaa.

Vainikaisen arvion mukaan Pohjois-Suomessa on noin kolmisenkymmentä autosuunnistusharrastajaa.

–Oikeita kilpailuja Pohjois-Suomessa on harvemmin, mutta järjestämme harjoitusajoja säännöllisesti. Ratamestarina toimivat harrastajat vuoron perään, hän toteaa.

Merilappilaisen suunnistusseura Suunta 2000:n puheenjohtaja Marko Vapa toimii kartturina, kun Leonid Izotov hyppää kuskin paikalle. Kaksikolla on allaan mielenkiintoinen menopeli, sillä he aikovat pyöritellä reitin läpi asuntoautolla.

–Juoksu- ja polkupyöräsuunnistus on jo tuttua, joten on kiinnostava kokeilla myös autosuunnistusta.

Jännityskerrointa lisää se, miten kartturi onnistuu kommunikoimaan ukrainalaisen Izotovin kanssa.

–Toivotaan, että Leonid pysyy ohjeissa.

Autosuunnistus ei periaatteessa vaadi samanlaista fyysistä ponnistelua kuin juoksusuunnistus. Silti Vapa saa hien pintaan kisan aikana.

–Auto juuttui kiinni lumeen, joten sitä piti työntää, hän kertaa.

Vapan mukaan autosuunnistus muistuttaa perusperiaatteiltaan sprinttisuunnistusta.

–Rastien kanssa piti olla tarkana, etteivät ne mene ohitse, hän toteaa.

Autoliiton Kemin osaston Einari Fyhr järjesti autosuunnistuskisat Keminmaassa.
Autoliiton Kemin osaston Einari Fyhr järjesti autosuunnistuskisat Keminmaassa.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio
Tällaisia olivat kerättävät rastit.
Tällaisia olivat kerättävät rastit.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio
Näin tiukoista paikoista kuljettiin reitillä.
Näin tiukoista paikoista kuljettiin reitillä.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio
Älä unohda laseja kotiin, kun lähdet autosuunnistamaan.
Älä unohda laseja kotiin, kun lähdet autosuunnistamaan.
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio